Negatiivinen paine saa itse asiassa aikaan imua. Tästä tilanteesta käytetään nimeä "puristava maski", ja se voi aiheuttaa eriasteisia painevammoja kasvojen ja silmien pehmytkudoksiin.
Silmien ympärillä oleva pehmytkudos turpoaa (periorbitaalinen turvotus) ja muuttaa väriään, jolloin silmän ympärys on joko punainen tai mustelman värinen. Silmissä itsessään saattaa esiintyä verestystä. Kasvojen painevammaan ei ole olemassa mitään erityistä hoitoa, ellei henkilöllä sitten esiinny silmäkipua tai näköongelmia.
Puristavasta maskista johtuvien vammojen paraneminen voi kestää kaksi viikkoa tai kauemminkin. Elimistö poistaa lopulta itse mustelmat ja turvotuksen. Potilaan ulkomuoto saattaa mennä huonommaksi ennen paranemista.
Jos potilaalla ilmenee silmäkipua tai näköhäiriöitä, on tällöin otettava välittömästi yhteyttä lääkäriin tai silmälääkäriin. Näitä oireita voivat olla esimerkiksi näkökentän osittainen katoaminen tai näön hämärtyminen. Kyseisiä oireita esiintyy kuitenkin harvoin puristavan maskin seurauksena.
Paras hoito puristavan maskin aiheuttamiin oireisiin on ennaltaehkäisy. Nenän kautta hengittäminen laskeutumisen aikana minimoi kasvoihin kohdistuvan painevamman riskin. Näin luonnollisesti tapahtuukin, kun käytetään esimerkiksi Valsalvan menetelmää paineentasaukseen.
Although nitrogen leaves the body in a much slower fashion than we take it on, it still must leave. After diving, you should be equilibrated to ambient nitrogen in 24 hours.
If the pain can be produced with movement of the affected joint only, then it is more than likely a musculoskeletal strain or injury.
The pain generally associated with decompression illness is not affected by movement or lack of movement and usually remains fairly constant.
The ability to reproduce the symptom with movement indicates a stress or repetitive movement injury.
If you have not seen your personal physician it would be wise to do so.
Appropriate therapy is indicated to prevent permanent injuries.
Typpi ei voi jäädä kudoksiin silloin kun typen osapaine ympäröivässä hengitysilmassa putoaa sille tasolle, joka on painetaso merenpinnalla. Vaikka typpi poistuukin kehosta paljon hitaammin kuin mitä me otamme sitä elimistöömme, sen täytyy kuitenkin poistua jossain vaiheessa. Sukelluksen jälkeen typen pitoisuuden palautumisen ympäristön tasolle pitäisi tapahtua 24 tunnissa.
Jos kipua ilmenee vain silloin kun liikutat kyseistä niveltä, silloin kyse on hyvin todennäköisesti tuki- ja liikuntaelimistön vammasta tai rasituksesta
. Sukellussairauteen liittyvään kipuun ei yleensä vaikuta se, liikutetaanko niveltä vai ei, vaan kipu on tavallisesti luonteeltaan melko pysyvää.
Oireiden ilmeneminen nimenomaan liikkeessä on merkki siitä, että kyse on nivelen kuormittumisesta tai rasitusvammasta.
Jos et vielä ole käynyt lääkärissä, olisi varmaan nyt viisasta tehdä niin.
Asianmukainen hoito estää pysyvien vammojen syntymisen.
Hoito
Kun leijonakalan piston aiheuttama haava kastetaan kuumaan veteen, kipu saattaa hellittää dramaattisesti. Vesi ei saa olla tulikuumaa, vaan sellaista, että iho kestää sitä (43.3 - 45˚ C). Tämä keino ei todennäköisesti ole yhtä tehokas silloin kun kyseessä on skorpionisimpun pisto. Velhokalan kohdalla kuuma vesi ei auta pistoskohdan kipuun oikeastaan ollenkaan. Kuumaa vettä olisi kuitenkin hyvä käyttää tästä huolimatta, koska kuumuus voi tehdä jotkin myrkyn haitalliset aineosat tehottomiksi.
Jos loukkaantunut henkilö vaikuttaa huumaantuneelta tai hän on heikko, oksentaa, hänen on vaikea hengittää tai hän on tajuton, on hakeuduttava välittömästi lääkärin hoidettavaksi.
Haavan hoito tapahtuu normaalia haavanhoitoa koskevien ohjeiden mukaan. Niinpä rakkulaisen haavan hoidossa sopiva hoito on paikallinen antiseptinen aine (kuten hopeasulfadiatsiini- tai basitrasiinivoide) ja päivittäinen siteiden vaihto. Skorpionisimpun piston paraneminen vie usein viikkoja tai kuukausia ja vaatii siksi lääkärissä käyntiä. Kun kyseessä on velhokala, lääkäreillä on käytössään vastalääke, jolla voidaan hoitaa tämän pelätyn kalan pistoa.
Voit aloittaa taas sukeltamisen, kun paranemisesta on kulunut sopiva aika.
Lääkärisi tulee olla sitä mieltä, että paraneminen on pysyvää ja että korvatorvessa ei vaikuta olevan mitään ongelmia. Paraneminen vie tavallisesti noin kaksi kuukautta.
Jos reikä ei parane itsestään, voi korvakirurgi korjata vaurion. Parantumisen jälkeen voimassa ovat samat säännöt kuin mitä yllä on mainittu.
On tärkeää tarkistaa krooniset nenä- ja sivuontelo-ongelmat, jos paranemista ei tapahdu. Krooniset aukot, jotka eivät parane, ovat vasta-aihe sukeltamiselle.
Jotkut ovat olleet sitä mieltä, että tässä tilanteessa korvatulppien käyttö olisi hyvä vaihtoehto. Jos vettä kuitenkin pääsee valumaan reiästä, seurauksena saattaa olla vakava tulehdus.
Tähän on syynä se, että laskimoissa on merkittävä määrä kaasukuplia, jotka haittaavat verenkiertoa (VGE).
Tämä lisää oikean kammion painetta ja lisää painetta keuhkojen suodattamisessa. Ei ole väärin odottaa niin kauan, että Galileo-sukellustietokoneesi näyttää kaasun poistuneen täydellisesti. Myönnettäköön kuitenkin, että se on erittäin varovaista.
Ongelmahan on siinä, että verenkierrossa on tukoksia aiheuttavia kaasukuplia. Kyseisiä ilmakuplia ei havaita enää kolmen tunnin kuluttua pintaan nousun jälkeen, kun kyse on virkistyssukelluksesta. Aika on pidempi silloin, jos kyse on tekniikkasukelluksista tai edistyneemmistä sukelluksista. Tällöin kaasukuplia ei havaita yleensä enää 4 - 6 tunnin kuluttua.
Kun kyseessä on palaaminen sukelluksen pariin implantin asennuksen jälkeen, kyseisen henkilön tulisi odottaa vähintään kolme kuukautta toimenpiteestä ja hänen tulisi kyetä tasaamaan paine operoidussa korvassa. Hänen tulee olla myös täysin parantunut, eikä hänellä saa olla mitään oireita, esimerkiksi huimausta, tasapaino-ongelmia ja kipua. Välikorvassa tärykalvon takana ei saa olla leikkauksen jäljiltä enää yhtään verta (post-operative hemotympanum).
Mikroskoopilla tutkittaessa fistelitestin tulisi olla negatiivinen. Tärykalvo ei saa koskettaa elektrodia maksimaalisessa mediaalisessa liikkeessä.
(Lääkäri voi puhaltaa kevyesti ilmaa korvakäytävään testatakseen sen, alkaako sinua tällöin pyörryttää tai koskettaako tärykalvo simpukkaimplantin elektrodia.)
Neurologisissa tutkimuksissa ei saa tulla esiin mitään epätavallista. Muista keskustella näistä suosituksista otologisi kanssa ja noudata aina hänen antamiaan ohjeita.
Tämä voidaan laskea ottamalla huomioon syvyys, sukellusaika ja typen pitoisuus (inertti kaasu) hengitysseoksessa.
Epäonnistumisaste oli korkea. Ei ole todennäköisesti, että vedenalainen uudelleenpaineistaminen ilmaa käyttäen olisi tehokkaampaa kuin mikä näiden vanhojen hoitotaulukoiden teho oli. Vedenalaista uudelleenpaineistamista on joillakin alueilla käytetty menestyksekkäästi, niin että sukeltaja on hengittänyt happea normaalin ilman sijaan.
Vedenalaiseen uudelleenpaineistamiseen liittyy kuitenkin vaaroja, eikä sitä tulisi yrittää ilman tarvittavaa koulutusta ja välineistöä. Paikalla tulisi myös aina olla joku, joka kykenee tekemään sukeltajalle lääketieteellisen arvioinnin.
Paikallaolijoilla ei yleensä ole riittävästi resursseja vedenalaisen uudelleenpaineistamisen suorittamiseen, niin että he kykenisivät auttamaan loukkaantunutta sukeltajaa kunnolla.
DAN ei tällä hetkellä suosittele minkäänlaista vedenalaista uudelleenpaineistamista
Vaikka kukaan ei voi varmasti sanoa, todennäköisempää on, että tämä ihon alle loukkuun jäänyt ilma (subkutaaninen emfyseema) on peräisin keuhkojen painevammasta. Keuhkot ovat joskus ylipaineistetut. Näin on esimerkiksi silloin, kun meillä on vaikeuksia korvien paineentasauksessa.
Tämä voi tapahtua silloin, kun yritämme saada ilmaa nenän sivuonteloihin ja välikorvaa suuremmalla voimalla kuin olisi tarpeellista.
Se voi itse asiassa lisätä paineen määrää keuhkojen ilmatäytteisissä osissa, jolloin ilmaa pääsee kulkeutumaan keuhkokudoksen läpi. Sieltä se voi liikkua olkapäähän, niskaan tai jopa kasvoihin. Subkutaaninen emfyseema ei vaadi uudelleenpaineistamista.
On kuitenkin hyvä käydä lääkärin tarkastettavana, jotta ilmakuplien aiheuttaja saataisiin selvitettyä.
Tästä syystä ei voida antaa sellaista suositusta, että lentämisen jälkeen pitäisi odottaa 24 tuntia ennen sukeltamista.
On kuitenkin todella aiheellista neuvoa sukeltajia niin, että sukeltamaan lähdettäessä on alussa sukellettava hyvin varovasti asteittain. Sukelluksia on oltava vähemmän, ne on tehtävä matalammassa vedessä, ja niiden on oltava tavallista konservatiivisempia. Näin on toimittava erityisesti silloin, kun matkaan liittyy jotain poikkeuksellista. Tällaisia seikkoja ovat esimerkiksi suurempi nestehukan mahdollisuus tai pidempi aika edellisestä sukelluskerrasta. Tämä koskee myös niitä tilanteita, kun sukeltaja käyttää vuokravälineitä, joihin hän ei ole tottunut tai kun sukelluspaikka ei ole ennestään tuttu.
Kun liikkeelle lähdetään rauhallisesti, on sukeltajalla tällöin myös aikaa levätä ja korjata nestehukkaa sekä sopeutua uuteen ilmastoon ja aikavyöhykkeeseen. Samoin hän ehtii tutustua uusiin, ehkä vuokrattuihin sukellusvarusteisiin.
You will need to interact with your ENT specialist and, when he/she reports it fully closed, you need to ask how long it will then take for full strength to occur based on the examinations undergone.
Unfortunately, after serious infection damage, the eardrum may not close spontaneously within the expected 6 weeks and some surgery will be required to close it.
After surgery an appropriate healing time must be factored in, till the ear drum can withstand pressure changes.
Sinun on tarpeen tässä tilanteessa olla yhteydessä korva-, nenä- ja kurkkutautien erikoislääkäriin. Kun hän kertoo, että reikä on täysin umpeutunut, muista vielä tiedustella, kuinka kauan tehtyjen tutkimusten perusteella kestää, että tärykalvo on saavuttanut täyden lujuuden.
Tärykalvo ei kuitenkaan valitettavasti välttämättä umpeudu itsestään vakavan tulehdusvaurion jälkeen kuudessa viikossa, joka on se yleensä olettavissa oleva aika.
Silloin reikä täytyy sulkea leikkauksella.
Leikkauksen jälkeen tulee ottaa huomioon se, että paranemisaika on riittävä, jotta tärykalvo kestäisi paineenvaihteluita.
Vaikka sekä ihmiset että korallit ovat molemmat eläinkunnan jäseniä, niiden kudokset ja elimet eivät sovi yhteen.
Kun sinulla on jokin vaurio elimistössäsi, se aktivoi leukosyyttejä (valkosolut) ja lisää niiden tuotantoa. Tämä leukosyyttituotanto edistää mädän muodostumista, ja mätää voi kerääntyä haavan reunoille, jolloin se auttaa poistamaan vierasta materiaalia.
Jos elimistö ei kykene poistamaan tätä vierasta materiaalia (esimerkiksi korallia), se eristää sen immuunisolujen avulla muodostaen granulooman. Tässä tapauksessa voit mahdollisesti tuntea kyhmyn ihon alla siellä, mihin granulooma on muodostunut.
Pidä näiden vammojen yhteydessä silmällä tulehduksen merkkejä, joita ovat punoitus, turvotus, kuumotus ja kipu.
Voit kuitenkin olla varma siitä, että koralli ei kasva ihosi alla.
Endoteeli, joka on verisuonten sisäpintaa peittävä solukerros, saattaa ärtyä. Tästä on seurauksena tulehdusreaktioita, jotka voivat aiheuttaa sen, että verihiutaleet alkavat muodostaa hyytymiä ja valkosolut alkavat kasaantumaan. Tulehduksen ja kudosvaurion paraneminen vie jonkin aikaa. Tämä on syynä siihen, että sukeltajantauti kestää kauemmin kuin vain sen ajan, jonka reagoimattoman kaasun poistuminen elimistöstä vaatii.
Ylipainehappihoito (HBOT) voi olla tehokasta hoitoa vielä päivienkin tai jopa yli viikonkin päästä sukelluksesta, koska ylipainehappihoidolla on merkittäviä tulehduksen vastaisia ominaisuuksia ja koska se hapettaa vaurioituneita kudoksia edistäen tällä tavoin paranemista. Ylipainehappihoitoa käytetään usein silloin kun kyseessä on kudosvaurio, tulehdusreaktio tai jokin muu vaurio, vaikka inerttiä kaasua ei enää olekaan jäljellä.
Näissä tapauksissa tarkoituksena on vain edistää paranemista. Kun ylipainehappihoitoa käytetään hyvin pian taudin syntymisen jälkeen, se edistää myös reagoimattoman kaasun poistumista.
Kyseessä on leikkaus, jolla hoidetaan kuulonmenetystä korvaamalla välikorvassa oleva jalustinluu proteesilla.
Tämä kiista nousee esiin itse asiassa aina, kun on kyse sukeltamisesta silloin kun korvan toimintaan liittyy jotain sellaista, joka lisää pysyvän vaurioitumisen riskiä.
Kaikkien sukeltajien kuulo on vaarassa ja välikorvan ja/tai sisäkorvan painevamma (barotrauma) lisää kuulonmenetyksen riskiä.
Jotkut korva-, nenä- ja kurkkutautien asiantuntijat ovat ehdottomasti sitä mieltä, että sukeltaminen ei sovellu henkilöille, joilla on ongelmia korvissa.
Toiset taas näkevät asian niin, että ne potilaat, jotka ymmärtävät ja hyväksyvät mahdolliset riskit, voivat sukeltaa. Rajallisissa tutkimuksissa kuvataan joitakin stapedektomian jälkeen sukeltaneita ihmisiä.
Tulokset näistä otoksista osoittavat, että koehenkilöiden riski saada vaurioita ei ole ollut suurempi, kun heitä verrataan kontrolliryhmän sukeltajiin.
Tämä edellyttää kuitenkin sitä, että koehenkilöt ovat kyenneet turvallisesti tasaamaan painetta korvissaan ja poskionteloissaan suhteessa ympäröivään paineeseen. Sen mukaan paineentasauksen epäonnistumisen aiheuttamat seuraukset voivat olla merkittävämpiä niiden kohdalla, joille on tehty stapedektomia.
Proteesijalustin voi mennä pois paikoiltaan, jos painetta välikorvassa ei kyetä tasaamaan tehokkaasti tai jos tasausta yritetään tehdä liian voimakkaasti.
Paikoiltaan siirtyminen voidaan korjata ainoastaan leikkauksella, ja sen seurauksena voi olla pysyvä kuulonmenetys.
Stapedektomian jälkeen sukeltamisessa on myös se vaara, että proteesin särkyminen voi vaurioittaa simpukan pyöreää tai soikeaa ikkunaan.
Tällainen vaurio voi vaikuttaa pysyvästi sekä kuuloon että tasapainoon.
Vaurioitumisen riski ei siis ole välttämättä suurempi kuin muillakaan sukeltajilla, mutta voimme todeta, että seuraukset ovat vakavammat vaurion tapahduttua.
Ennen kuin siis päätät lähteä sukeltamaan tai aiot palata takaisin tämän lajin pariin, on ehdottomasti parasta antaa lääkärin arvioida rehellisesti terveydentilasi soveltuvuus sukeltamiseen.
Näin voidaan analysoida puolueettomasti sukeltamisen riskit ja hyödyt saatavilla olevien tietojen perusteella.
Jos korvakäytävä on avoin ja sallii paineen siirtymisen eteenpäin, myös korvakäytävässä oleva vesi liikkuu helposti paineen seurauksena.
Huppu, joka on tiiviisti ulkokorvaa vasten, voi rajoittaa suuresti veden liikkumista. Tällöin sukeltajan on vaikeampi tasata painetta.
Tilanne on helposti autettu, kun työnnät sormesi hupun alle lähelle korvaa, jolloin vesi pääsee liikkumaan paremmin.
Toinen vaihtoehto, jonka osa sukeltajista valitsee, on se, että hupun sisäpuolelle leikataan aukko lähelle korvakäytävää. Aukko tehdään hupun vuoriin ja neopreeniin, mutta ulkokangas tai päällinen jätetään ehjäksi.
Tällainen aukko mahdollistaa sen, että vesi pääsee liikkumaan lähes täysin vapaasti.
Useimmissa tapauksissa kohonnut verenpaine vaatii lääkehoitoa, joka saattaa aiheuttaa osittain merkittäviäkin ei-toivottuja sivuvaikutuksia. Siksi on ihan ensimmäiseksi selvitettävä, voiko kyseisiä lääkkeitä nauttiva henkilö harrastaa sukeltamista.
- Sukella syvällä sukelluksen aluksi ja vältä jo-jo-sukelluksia. (Vältä toistuvaa siirtymistä 0 - 10 metrin vyöhykkeelle.)
- Alenna pintaan nousun nopeus 5 metriin minuutissa viimeisten 10 metrin kohdalla.
- Tee 3 - 5 metrin syvyydessä turvapysähdys, joka kestää vähintään 5 - 10 minuuttia.
- Älä sukella niin, että olet niillä rajoilla, jolloin sinun tulisi suorittaa dekompressiopysähdys. Älä sukella niin, että sinun olisi pakko suorittaa dekompressiopysähdys.
- Pinta-ajan tulee olla vähintään neljä tuntia ennen seuraavaa sukellusta.
- Tee enintään kaksi sukellusta päivässä.
- Vältä voimakasta ihon lämpenemistä sukelluksen jälkeen (esim. auringonotto, kuuma suihku, sauna)
- Kiinnitä huomiota hapen myrkyllisyyteen, kun sukellat nitroksilla ja käytät sukellustaulukoita tai tietokoneasetuksia.
- Vedenalaiseen käyttöön tarkoitetut erityistietokoneet tai ohjelmistot saattavat alentaa riskiä.
Lisäksi voit seuraavilla toimilla pienentää sitä vaaraa, että kuplat pääsisivät siirtymään valtimoverenkiertoon:
- Vältä raskasta fyysistä ponnistelua viimeisten 10 metrin aikana noustessasi pintaan (räpylöillä potkimista tai uimista virtausta vastaan sukelluksen lopulla).
- Vältä erittäin raskasta fyysistä aktiivisuutta kahden tunnin ajan sukelluksen jälkeen.
- Sukeltaminen on ehdottomasti kiellettyä, jos sinulla on flunssa. Yskiminen ja pakotettu Valsalvan menetelmä edistävät kuplien siirtymistä valtimoverenkiertoon.
Näytetään tulokset 41 - 60 / 60