Lääketieteen ukk
Hae

Äskeisen sukellukseni jälkeen huomasin, että silmäni verestivät ja minulla oli mustat silmät. Oletteko koskaan kuulleet tällaisesta?
Kun laskeudumme, meidän on tasattava paine myös maskien ilmatilassa, samalla tavalla kuin korvissa ja nenän sivuonteloissa. Jos paineentasaus maskin ilmatilassa nenän kautta hengittämällä ei onnistu, voi seurauksena olla negatiivinen paine maskin sisällä.

  Negatiivinen paine saa itse asiassa aikaan imua. Tästä tilanteesta käytetään nimeä "puristava maski", ja se voi aiheuttaa eriasteisia painevammoja kasvojen ja silmien pehmytkudoksiin.

Silmien ympärillä oleva pehmytkudos turpoaa (periorbitaalinen turvotus) ja muuttaa väriään, jolloin silmän ympärys on joko punainen tai mustelman värinen. Silmissä itsessään saattaa esiintyä verestystä. Kasvojen painevammaan ei ole olemassa mitään erityistä hoitoa, ellei henkilöllä sitten esiinny silmäkipua tai näköongelmia.

Puristavasta maskista johtuvien vammojen paraneminen voi kestää kaksi viikkoa tai kauemminkin. Elimistö poistaa lopulta itse mustelmat ja turvotuksen. Potilaan ulkomuoto saattaa mennä huonommaksi ennen paranemista.

Jos potilaalla ilmenee silmäkipua tai näköhäiriöitä, on tällöin otettava välittömästi yhteyttä lääkäriin tai silmälääkäriin. Näitä oireita voivat olla esimerkiksi näkökentän osittainen katoaminen tai näön hämärtyminen. Kyseisiä oireita esiintyy kuitenkin harvoin puristavan maskin seurauksena.
Paras hoito puristavan maskin aiheuttamiin oireisiin on ennaltaehkäisy. Nenän kautta hengittäminen laskeutumisen aikana minimoi kasvoihin kohdistuvan painevamman riskin. Näin luonnollisesti tapahtuukin, kun käytetään esimerkiksi Valsalvan menetelmää paineentasaukseen.


Tein kaksi sukellusta noin kuukausi sitten. Ensimmäisen syvyys oli 27 metriä ja kesto 20 minuuttia, toisen syvyys oli 11 metriä ja kesto 35 minuuttia. Tietokoneeni ohjeistuksen mukaan kaikki oli kunnossa. Me emme tehneet turvapysähdystä, ja ehkä yksi nousuistani oli vähän nopea. Vointini oli hyvä seuraavat päivät, mutta noin neljäntenä päivänä sukelluksen jälkeen tunsin terävää kipua kyynärpäässäni. Jos en käytä kättä, en huomaa mitään kipua. Jos kuitenkin kierrän kyynärvarttani tai taivutan kättä kyynärpäästä, siinä tuntuu jonkinlaista kipua. Voiko tämä liittyä jollain tavoin sukelluksiini?
Jos olit oireeton kokonaista neljä päivää, ei tällöin ole todennäköistä, että myöhemmin ilmenevät oireet liittyisivät sukellukseesi ja olisivat sukellussairauden oireita. Sukelluksen aikana elimistöösi imeytyneen typen täytyy noudattaa niitä fysiikan peruslakeja, jotka säätelevät kaasujen käyttäytymistä.

Although nitrogen leaves the body in a much slower fashion than we take it on, it still must leave. After diving, you should be equilibrated to ambient nitrogen in 24 hours.
If the pain can be produced with movement of the affected joint only, then it is more than likely a musculoskeletal strain or injury.

The pain generally associated with decompression illness is not affected by movement or lack of movement and usually remains fairly constant.
The ability to reproduce the symptom with movement indicates a stress or repetitive movement injury.
If you have not seen your personal physician it would be wise to do so.
Appropriate therapy is indicated to prevent permanent injuries.

Typpi ei voi jäädä kudoksiin silloin kun typen osapaine ympäröivässä hengitysilmassa putoaa sille tasolle, joka on painetaso merenpinnalla. Vaikka typpi poistuukin kehosta paljon hitaammin kuin mitä me otamme sitä elimistöömme, sen täytyy kuitenkin poistua jossain vaiheessa. Sukelluksen jälkeen typen pitoisuuden palautumisen ympäristön tasolle pitäisi tapahtua 24 tunnissa.
Jos kipua ilmenee vain silloin kun liikutat kyseistä niveltä, silloin kyse on hyvin todennäköisesti tuki- ja liikuntaelimistön vammasta tai rasituksesta

. Sukellussairauteen liittyvään kipuun ei yleensä vaikuta se, liikutetaanko niveltä vai ei, vaan kipu on tavallisesti luonteeltaan melko pysyvää.
Oireiden ilmeneminen nimenomaan liikkeessä on merkki siitä, että kyse on nivelen kuormittumisesta tai rasitusvammasta.
Jos et vielä ole käynyt lääkärissä, olisi varmaan nyt viisasta tehdä niin.
Asianmukainen hoito estää pysyvien vammojen syntymisen.


Sain viime viikolla suolavesiakvaarion, jossa on vuokko ja pieni leijonakala. Näin, kuinka leijonakala ui vuokon läpi ja ajattelin, että se aikoo vahingoittaa vuokkoa. Niinpä kurkotin akvaarioon ja työnsin leijonakalan sivuun. Se nappasi kiinni sormiini, ja nyt ne ovat aivan turvoksissa ja rakkuloilla. Miten voisin hoitaa niitä?
Leijonakalalla (samoin kuin skorpionisimpulla ja velhokalalla) on piikit selkä-, sivu- ja peräevissä. Piikit tuovat myrkkyä niiden myrkkyrauhasista pistohaavoihin. Seurauksena on usein pistokohdan punotus tai vaaleneminen, turvotus ja rakkulat (leijonakalalla). Pistot voivat olla erittäin kipeitä ja toisinaan myös henkeä uhkaavia (velhokalalla)

Hoito

Kun leijonakalan piston aiheuttama haava kastetaan kuumaan veteen, kipu saattaa hellittää dramaattisesti. Vesi ei saa olla tulikuumaa, vaan sellaista, että iho kestää sitä (43.3 - 45˚ C). Tämä keino ei todennäköisesti ole yhtä tehokas silloin kun kyseessä on skorpionisimpun pisto. Velhokalan kohdalla kuuma vesi ei auta pistoskohdan kipuun oikeastaan ollenkaan. Kuumaa vettä olisi kuitenkin hyvä käyttää tästä huolimatta, koska kuumuus voi tehdä jotkin myrkyn haitalliset aineosat tehottomiksi.
Jos loukkaantunut henkilö vaikuttaa huumaantuneelta tai hän on heikko, oksentaa, hänen on vaikea hengittää tai hän on tajuton, on hakeuduttava välittömästi lääkärin hoidettavaksi.
Haavan hoito tapahtuu normaalia haavanhoitoa koskevien ohjeiden mukaan. Niinpä rakkulaisen haavan hoidossa sopiva hoito on paikallinen antiseptinen aine (kuten hopeasulfadiatsiini- tai basitrasiinivoide) ja päivittäinen siteiden vaihto. Skorpionisimpun piston paraneminen vie usein viikkoja tai kuukausia ja vaatii siksi lääkärissä käyntiä. Kun kyseessä on velhokala, lääkäreillä on käytössään vastalääke, jolla voidaan hoitaa tämän pelätyn kalan pistoa.


Onko turvallista sukeltaa, kun tärykalvo on puhjennut?
Puhjennut tärykalvo voi olla seurausta sukeltamisesta, mutta siihen voi olla myös muita syitä. Useimmat tällaiset traumasta johtuvat puhkeamiset paranevat itsestään.

  Voit aloittaa taas sukeltamisen, kun paranemisesta on kulunut sopiva aika.

Lääkärisi tulee olla sitä mieltä, että paraneminen on pysyvää ja että korvatorvessa ei vaikuta olevan mitään ongelmia. Paraneminen vie tavallisesti noin kaksi kuukautta.
Jos reikä ei parane itsestään, voi korvakirurgi korjata vaurion. Parantumisen jälkeen voimassa ovat samat säännöt kuin mitä yllä on mainittu.
On tärkeää tarkistaa krooniset nenä- ja sivuontelo-ongelmat, jos paranemista ei tapahdu. Krooniset aukot, jotka eivät parane, ovat vasta-aihe sukeltamiselle.

Jotkut ovat olleet sitä mieltä, että tässä tilanteessa korvatulppien käyttö olisi hyvä vaihtoehto. Jos vettä kuitenkin pääsee valumaan reiästä, seurauksena saattaa olla vakava tulehdus.


Olen muusikko (saksofoni, huilu ja klarinetti), ja minulla on tähän aiheeseen liittyvä kysymys. Kysymykseni EI liity hätätilanteeseen. Haluaisin tietää, kuinka kauan minun tulee odottaa ennen kuin soitan instrumenttia sukeltamisen jälkeen, jotta dekompression aiheuttamat riskit eivät lisääntyisi. Sukelluksen jälkeenhän ei ole suositeltavaa rasittaa itseään fyysisesti. Odotan aina, että Galileo Sol -sukellustietokoneeni näyttää, että kaasua ei enää poistu. Onko tähän tilanteeseen olemassa mitään ohjeistusta?
Kun kyse on puhallinsoittimista, riskit liittyvät siihen, että rintakehän sisäinen paine saattaa kasvaa. Tämä saattaa helpottaa mahdollisten kiertävien laskimokuplien siirtymistä valtimovereen. Tämä voi tapahtua sekä silloin kun kyseessä on oikealta vasemmalle siirtyminen keuhkoissa tai sydämessä, mutta myös silloin kun elimistössä ei ole mitään rakenteellista ongelmaa.

Tähän on syynä se, että laskimoissa on merkittävä määrä kaasukuplia, jotka haittaavat verenkiertoa (VGE).

Tämä lisää oikean kammion painetta ja lisää painetta keuhkojen suodattamisessa. Ei ole väärin odottaa niin kauan, että Galileo-sukellustietokoneesi näyttää kaasun poistuneen täydellisesti. Myönnettäköön kuitenkin, että se on erittäin varovaista.
Ongelmahan on siinä, että verenkierrossa on tukoksia aiheuttavia kaasukuplia. Kyseisiä ilmakuplia ei havaita enää kolmen tunnin kuluttua pintaan nousun jälkeen, kun kyse on virkistyssukelluksesta. Aika on pidempi silloin, jos kyse on tekniikkasukelluksista tai edistyneemmistä sukelluksista. Tällöin kaasukuplia ei havaita yleensä enää 4 - 6 tunnin kuluttua.


Onko sukeltaminen mahdollista, jos henkilöllä on simpukkaimplantti?
Sukeltaminen on urheilulaji, johon liittyy luonnostaan joitakin riskejä. Henkilöillä, jotka ovat kuuroja tai joille on tehty korvaleikkaus saattaa olla kohonnut riski joutua ongelmiin laitesukellusta harrastettaessa.

Kun kyseessä on palaaminen sukelluksen pariin implantin asennuksen jälkeen, kyseisen henkilön tulisi odottaa vähintään kolme kuukautta toimenpiteestä ja hänen tulisi kyetä tasaamaan paine operoidussa korvassa. Hänen tulee olla myös täysin parantunut, eikä hänellä saa olla mitään oireita, esimerkiksi huimausta, tasapaino-ongelmia ja kipua. Välikorvassa tärykalvon takana ei saa olla leikkauksen jäljiltä enää yhtään verta (post-operative hemotympanum).

Mikroskoopilla tutkittaessa fistelitestin tulisi olla negatiivinen. Tärykalvo ei saa koskettaa elektrodia maksimaalisessa mediaalisessa liikkeessä.
(Lääkäri voi puhaltaa kevyesti ilmaa korvakäytävään testatakseen sen, alkaako sinua tällöin pyörryttää tai koskettaako tärykalvo simpukkaimplantin elektrodia.)

Neurologisissa tutkimuksissa ei saa tulla esiin mitään epätavallista. Muista keskustella näistä suosituksista otologisi kanssa ja noudata aina hänen antamiaan ohjeita.


Minulla on kysymys, joka liittyy elimistön kaasun poistoon. Olen tekniikkasukeltaja ja olen aina aika väsynyt syvien sukellusten jälkeen. Olen yrittänyt säädellä nousutekijöitä, mutta siitä ei ole ollut apua tähän ongelmaan. Minulla on tatuointeja kauttaaltaan kehossani lukuun ottamatta päätä ja jalkoja. Kysymykseni kuuluu: viekö kaasun poistuminen elimistöstä pidemmän ajan, koska kehossani on mustetta, vai onko tämä ajatus myytti?
Tatuoinnit eivät vaikuta mitenkään kaasun poistumisnopeuteen. Poistumisnopeus on erilainen eri ihmisillä, ja se vaihtelee jopa päivittäin. Näin ollen ainoa looginen ratkaisu on saturaation vähentäminen.

Tämä voidaan laskea ottamalla huomioon syvyys, sukellusaika ja typen pitoisuus (inertti kaasu) hengitysseoksessa.


Onko vedenalainen uudelleenpaineistaminen DANin suositusten mukaista hoidettaessa sukeltajantautiin sairastunutta sukeltajaa silloin kun saatavilla ei ole painekammiota?
DANin suosituksena ei ole uudelleenpaineistaa oireilevia sukeltajia niin, että he samaan aikaan hengittävät tavallista ilmaa vedessä. Joillakin alueilla maailmalla sukeltajia hoidetaan vedenalaisella uudelleenpaineistamisella, koska painekammioita ei ole saatavilla. Joskus sukeltajia hoidettiin painekammioissa niin, että käytettiin U.S. Navy -hoitotaulukoita ja hengitettiin ilmaa hapen sijaan.

Epäonnistumisaste oli korkea. Ei ole todennäköisesti, että vedenalainen uudelleenpaineistaminen ilmaa käyttäen olisi tehokkaampaa kuin mikä näiden vanhojen hoitotaulukoiden teho oli. Vedenalaista uudelleenpaineistamista on joillakin alueilla käytetty menestyksekkäästi, niin että sukeltaja on hengittänyt happea normaalin ilman sijaan.

Vedenalaiseen uudelleenpaineistamiseen liittyy kuitenkin vaaroja, eikä sitä tulisi yrittää ilman tarvittavaa koulutusta ja välineistöä. Paikalla tulisi myös aina olla joku, joka kykenee tekemään sukeltajalle lääketieteellisen arvioinnin.
Paikallaolijoilla ei yleensä ole riittävästi resursseja vedenalaisen uudelleenpaineistamisen suorittamiseen, niin että he kykenisivät auttamaan loukkaantunutta sukeltajaa kunnolla.

DAN ei tällä hetkellä suosittele minkäänlaista vedenalaista uudelleenpaineistamista


Olin viikonloppuna sukeltamassa ja sukelsin kolme kertaa kumpanakin päivä. Viimeinen kerta oli puolenpäivän aikaan sunnuntaina. Molempina päivinä minulla oli vaikeuksia korvien avaamisessa, ja viimeisellä sukelluksella minulla oli käänteinen tukos. Nyt kuulen aivan hyvin, eikä minulla ole mitään kipuja. Niskan sivulla tuntuu kuitenkin useita pieniä kuplia, joita voin painella, mutta kipeitä ne eivät ole. Oletteko koskaan kuulleet tällaisesta tilanteesta?
Ilmakuplia ei tavallisesti esiinny ihon alla niskassa eikä missään muuallakaan kehossa. Vaikka saattaakin vaikuttaa siltä, että tämä loukkoon jäänyt ilma olisi tullut välikorvasta, se olisi kuitenkin vähän outoa tässä tilanteessa, koska sinulla ei ole korvakipua eikä muitakaan oireita, esimerkiksi korvien soimista tai kohinaa tai jopa kuulon menetystä. Välikorvan painevamma voi vahingoittaa helposti tärykalvoa tai jotakin herkemmistä sisäisistä kalvoista, jotka osaltaan vaikuttavat äänen siirtoon korvan sisällä.

Vaikka kukaan ei voi varmasti sanoa, todennäköisempää on, että tämä ihon alle loukkuun jäänyt ilma (subkutaaninen emfyseema) on peräisin keuhkojen painevammasta. Keuhkot ovat joskus ylipaineistetut. Näin on esimerkiksi silloin, kun meillä on vaikeuksia korvien paineentasauksessa.

Tämä voi tapahtua silloin, kun yritämme saada ilmaa nenän sivuonteloihin ja välikorvaa suuremmalla voimalla kuin olisi tarpeellista.
Se voi itse asiassa lisätä paineen määrää keuhkojen ilmatäytteisissä osissa, jolloin ilmaa pääsee kulkeutumaan keuhkokudoksen läpi. Sieltä se voi liikkua olkapäähän, niskaan tai jopa kasvoihin. Subkutaaninen emfyseema ei vaadi uudelleenpaineistamista.

On kuitenkin hyvä käydä lääkärin tarkastettavana, jotta ilmakuplien aiheuttaja saataisiin selvitettyä.


Useimpien turistien matka lomakohteisiimme tänne Thaimaahan kestää 24 tuntia. Olen huomannut, että monet turistit aloittavat sukeltamisen heti tänne saavuttuaan ja alkavat myös ottaa vähän alkoholia. Onko heillä suurempi riski sairastua sukeltajantautiin pitkän lentonsa jälkeen, jos he aloittavat sukeltamisen heti saapumisen jälkeen? Eikö heidän pitäisi odottaa yksi päivä ennen sukeltamista?
Pitkillä lennoilla saattaa ilmetä lievää nestehukkaa. Näin käy erityisesti silloin kun matkustetaan useiden aikavyöhykkeiden yli. Alkoholin käyttö voi myös lisätä nestehukkaa. Yleisesti ottaen nestehukan on ajateltu altistavan sukellussairaudelle, koska reagoimattoman kaasun (sukellettaessa typpi) poistuminen ei ole niin tehokasta sellaisen henkilön kohdalla, joka kärsii nestehukasta. Meillä ei ole riittävästi näyttöä siitä, että sukellusmatkan ensimmäisenä päivänä sukellussairauden puhkeaminen olisi todennäköisempää.

Tästä syystä ei voida antaa sellaista suositusta, että lentämisen jälkeen pitäisi odottaa 24 tuntia ennen sukeltamista.

On kuitenkin todella aiheellista neuvoa sukeltajia niin, että sukeltamaan lähdettäessä on alussa sukellettava hyvin varovasti asteittain. Sukelluksia on oltava vähemmän, ne on tehtävä matalammassa vedessä, ja niiden on oltava tavallista konservatiivisempia. Näin on toimittava erityisesti silloin, kun matkaan liittyy jotain poikkeuksellista. Tällaisia seikkoja ovat esimerkiksi suurempi nestehukan mahdollisuus tai pidempi aika edellisestä sukelluskerrasta. Tämä koskee myös niitä tilanteita, kun sukeltaja käyttää vuokravälineitä, joihin hän ei ole tottunut tai kun sukelluspaikka ei ole ennestään tuttu.

Kun liikkeelle lähdetään rauhallisesti, on sukeltajalla tällöin myös aikaa levätä ja korjata nestehukkaa sekä sopeutua uuteen ilmastoon ja aikavyöhykkeeseen. Samoin hän ehtii tutustua uusiin, ehkä vuokrattuihin sukellusvarusteisiin.


Aion ensi kuussa kiivetä Rinjani-vuorelle, joka sijaitsee lähellä Balia Lombokin saarella. Olen suunnitellut myös sukeltavani tällä reissulla ennen kiipeämistä. Matkan varaamisen jälkeen huomasin, että aikataulu oli tiukempi kuin olin ajatellut. Siksi yritän nyt löytää tietoa siitä, mitä on turvallista tehdä sukeltamisen jälkeen. Suunnitelmissa on tehdä kaksi aamusukellusta (sukelluspulloilla) enimmillään 18 metriin ja ottaa sitten loppupäivä rennosti. Seuraavana päivänä on tarkoitus keskittyä vuorikiipeilyyn, ja vaikuttaa siltä, että pääsemme 2 700 metriin. Oleskelemme yli 2 500 metrin korkeudessa seuraavat 3 päivää. Yritän siis löytää tietoa tästä aiheesta, mutta en ole oikein päässyt selvyyteen asiassa. Lentäminenhän tapahtuu niin paljon korkeammalla, mutta aika taas on lyhyempi. Voisitteko ystävällisesti kertoa minulle, onko edellä esittämäni aikataulu turvallinen?
Suositukset, jotka koskevat lentämistä sukeltamisen jälkeen, ovat voimassa silloin, kun noustaan yli 700 metrin korkeuteen keskimäärin.
Näin ollen DANin suositus on sinun tapauksessasi se, että pinta-ajaksi tulee vähintään 18 tuntia. Jos sukelluksiin liittyy dekomporessiota, silloin on viisasta lisätä pinta-aikaa muutamalla tunnilla.

Kuinka pitkään minun tulisi välttää sukeltamista tärykalvon puhkeamisen jälkeen? Puhkeaminen oli seurausta korvatulehduksesta. Tämä tapahtui kolme viikkoa sitten, ja nyt mietin sitä, kuinka kauan kestää, ennen kuin voin palata takaisin veteen. Onko kyse viikoista vai kuukausista?
On vaikea sanoa, kuinka kauan sinun pitäisi pysytellä poissa vedestä tärykalvon puhkeamisen jälkeen. Se riippuu siitä, kuinka paljon vahinkoa tulehdus aiheutti ja kuinka nopeasti paranet. Varmaa on kuitenkin se, että tärykalvon täydellinen paraneminen vie useita viikkoja, ja vasta silloin se kykenee kestämään sukellukseen väistämättä kuuluvia painevaihteluita.

You will need to interact with your ENT specialist and, when he/she reports it fully closed, you need to ask how long it will then take for full strength to occur based on the examinations undergone.
Unfortunately, after serious infection damage, the eardrum may not close spontaneously within the expected 6 weeks and some surgery will be required to close it.
After surgery an appropriate healing time must be factored in, till the ear drum can withstand pressure changes.

Sinun on tarpeen tässä tilanteessa olla yhteydessä korva-, nenä- ja kurkkutautien erikoislääkäriin. Kun hän kertoo, että reikä on täysin umpeutunut, muista vielä tiedustella, kuinka kauan tehtyjen tutkimusten perusteella kestää, että tärykalvo on saavuttanut täyden lujuuden.
Tärykalvo ei kuitenkaan valitettavasti välttämättä umpeudu itsestään vakavan tulehdusvaurion jälkeen kuudessa viikossa, joka on se yleensä olettavissa oleva aika.
Silloin reikä täytyy sulkea leikkauksella.
Leikkauksen jälkeen tulee ottaa huomioon se, että paranemisaika on riittävä, jotta tärykalvo kestäisi paineenvaihteluita.


Luin internetistä, että koralli voi jatkaa kasvamistaan ihon alla. Pitääkö tämä paikkansa?
Ei, koralli ei voi elää ihmiskehossa. Korallit ovat merieläimiä, eivätkä ne kykene kasvamaan meriympäristön ulkopuolella. Jotkut bakteerit, loiset ja muut vieraat eliöt ovat sopeutuneet elämään ja lisääntymään ihmisen kudoksissa, mutta korallit eivät tähän kykene.

Vaikka sekä ihmiset että korallit ovat molemmat eläinkunnan jäseniä, niiden kudokset ja elimet eivät sovi yhteen.

Kun sinulla on jokin vaurio elimistössäsi, se aktivoi leukosyyttejä (valkosolut) ja lisää niiden tuotantoa. Tämä leukosyyttituotanto edistää mädän muodostumista, ja mätää voi kerääntyä haavan reunoille, jolloin se auttaa poistamaan vierasta materiaalia.

Jos elimistö ei kykene poistamaan tätä vierasta materiaalia (esimerkiksi korallia), se eristää sen immuunisolujen avulla muodostaen granulooman. Tässä tapauksessa voit mahdollisesti tuntea kyhmyn ihon alla siellä, mihin granulooma on muodostunut.
Pidä näiden vammojen yhteydessä silmällä tulehduksen merkkejä, joita ovat punoitus, turvotus, kuumotus ja kipu.
Voit kuitenkin olla varma siitä, että koralli ei kasva ihosi alla.


Miksi sukeltajantaudin (DCS) oireet kestävät kauemmin kuin sen ajan, jonka kaasun poistuminen vaatii eli 12 - 18 tuntia? Aiheuttavatko ne kuplat, jotka ovat syynä sukeltajantautiin, myös muita, pidempään kestäviä ongelmia elimistössä? Jos näin on, miksi painekammiohoito helpottaa sukeltajantaudin oireita jopa silloin kun aikaa on kulunut vuorokauden verran tai enemmänkin ja inertin kaasun määrä elimistössä on jo laskenut?
Sukeltajantauti voi ilmetä monella tapaa, ja oireet ja ilmenemismuodot riippuvat siitä, mikä elin tai mitkä elimet ovat kyseessä. Sukeltajantauti aiheuttaa tavallisesti suuren määrän pieniä kuplia, ja ne saavat aikaan mekaanisia kudosvaurioita sekä häiritsevät verenvirtausta elimistön eri alueille.

Endoteeli, joka on verisuonten sisäpintaa peittävä solukerros, saattaa ärtyä. Tästä on seurauksena tulehdusreaktioita, jotka voivat aiheuttaa sen, että verihiutaleet alkavat muodostaa hyytymiä ja valkosolut alkavat kasaantumaan. Tulehduksen ja kudosvaurion paraneminen vie jonkin aikaa. Tämä on syynä siihen, että sukeltajantauti kestää kauemmin kuin vain sen ajan, jonka reagoimattoman kaasun poistuminen elimistöstä vaatii.

Ylipainehappihoito (HBOT) voi olla tehokasta hoitoa vielä päivienkin tai jopa yli viikonkin päästä sukelluksesta, koska ylipainehappihoidolla on merkittäviä tulehduksen vastaisia ominaisuuksia ja koska se hapettaa vaurioituneita kudoksia edistäen tällä tavoin paranemista. Ylipainehappihoitoa käytetään usein silloin kun kyseessä on kudosvaurio, tulehdusreaktio tai jokin muu vaurio, vaikka inerttiä kaasua ei enää olekaan jäljellä.

Näissä tapauksissa tarkoituksena on vain edistää paranemista. Kun ylipainehappihoitoa käytetään hyvin pian taudin syntymisen jälkeen, se edistää myös reagoimattoman kaasun poistumista.


Minulle on hiljattain tehty stapedektomia. Voinko sukeltaa tämän jälkeen ja mitä riskejä tähän liittyy?
Korva-, nenä- ja kurkkutautien kirurgit, jotka ovat erikoistuneet sukelluslääketieteeseen, eivät ole yksimielisiä siitä, onko sukeltaminen järkevää stapedektomian jälkeen.

 Kyseessä on leikkaus, jolla hoidetaan kuulonmenetystä korvaamalla välikorvassa oleva jalustinluu proteesilla.

Tämä kiista nousee esiin itse asiassa aina, kun on kyse sukeltamisesta silloin kun korvan toimintaan liittyy jotain sellaista, joka lisää pysyvän vaurioitumisen riskiä.
Kaikkien sukeltajien kuulo on vaarassa ja välikorvan ja/tai sisäkorvan painevamma (barotrauma) lisää kuulonmenetyksen riskiä.

Jotkut korva-, nenä- ja kurkkutautien asiantuntijat ovat ehdottomasti sitä mieltä, että sukeltaminen ei sovellu henkilöille, joilla on ongelmia korvissa.
Toiset taas näkevät asian niin, että ne potilaat, jotka ymmärtävät ja hyväksyvät mahdolliset riskit, voivat sukeltaa. Rajallisissa tutkimuksissa kuvataan joitakin stapedektomian jälkeen sukeltaneita ihmisiä.

Tulokset näistä otoksista osoittavat, että koehenkilöiden riski saada vaurioita ei ole ollut suurempi, kun heitä verrataan kontrolliryhmän sukeltajiin.
Tämä edellyttää kuitenkin sitä, että koehenkilöt ovat kyenneet turvallisesti tasaamaan painetta korvissaan ja poskionteloissaan suhteessa ympäröivään paineeseen. Sen mukaan paineentasauksen epäonnistumisen aiheuttamat seuraukset voivat olla merkittävämpiä niiden kohdalla, joille on tehty stapedektomia.

Proteesijalustin voi mennä pois paikoiltaan, jos painetta välikorvassa ei kyetä tasaamaan tehokkaasti tai jos tasausta yritetään tehdä liian voimakkaasti.
Paikoiltaan siirtyminen voidaan korjata ainoastaan leikkauksella, ja sen seurauksena voi olla pysyvä kuulonmenetys.
Stapedektomian jälkeen sukeltamisessa on myös se vaara, että proteesin särkyminen voi vaurioittaa simpukan pyöreää tai soikeaa ikkunaan.

Tällainen vaurio voi vaikuttaa pysyvästi sekä kuuloon että tasapainoon.

Vaurioitumisen riski ei siis ole välttämättä suurempi kuin muillakaan sukeltajilla, mutta voimme todeta, että seuraukset ovat vakavammat vaurion tapahduttua.

Ennen kuin siis päätät lähteä sukeltamaan tai aiot palata takaisin tämän lajin pariin, on ehdottomasti parasta antaa lääkärin arvioida rehellisesti terveydentilasi soveltuvuus sukeltamiseen.

Näin voidaan analysoida puolueettomasti sukeltamisen riskit ja hyödyt saatavilla olevien tietojen perusteella.


Kun en käytä huppua sukeltaessani, minulla ei ole ongelmia korvien paineentasauksessa. Silloin taas kun käytän sitä, minulla on aina suuria vaikeuksia tasauksen kanssa. Mikä saa aikaan tämän eron?
Kun tasaamme painetta välikorvassa Valsalvan menetelmällä tai jollain muulla paineentasausmenetelmällä, tärykalvo (membrana tympanica) työntyy kevyesti ulospäin.

Jos korvakäytävä on avoin ja sallii paineen siirtymisen eteenpäin, myös korvakäytävässä oleva vesi liikkuu helposti paineen seurauksena.

Huppu, joka on tiiviisti ulkokorvaa vasten, voi rajoittaa suuresti veden liikkumista. Tällöin sukeltajan on vaikeampi tasata painetta.

Tilanne on helposti autettu, kun työnnät sormesi hupun alle lähelle korvaa, jolloin vesi pääsee liikkumaan paremmin.

Toinen vaihtoehto, jonka osa sukeltajista valitsee, on se, että hupun sisäpuolelle leikataan aukko lähelle korvakäytävää. Aukko tehdään hupun vuoriin ja neopreeniin, mutta ulkokangas tai päällinen jätetään ehjäksi.
Tällainen aukko mahdollistaa sen, että vesi pääsee liikkumaan lähes täysin vapaasti.


Voinko sukeltaa, kun minulla on kohonnut verenpaine?
Kohonnut verenpaine tai verenpainetauti ei periaatteessa ole vasta-aihe virkistyssukellukselle. Kuitenkin on tärkeää ottaa huomioon se, kuinka merkittävästi verenpaine on koholla. Samoin on tarpeen kiinnittää huomiota siihen, onko jo havaittavissa sellaisia tyypillisiä vaurioita, joita voi kehittyä verenpaineen ollessa pitkään koholla.

Useimmissa tapauksissa kohonnut verenpaine vaatii lääkehoitoa, joka saattaa aiheuttaa osittain merkittäviäkin ei-toivottuja sivuvaikutuksia. Siksi on ihan ensimmäiseksi selvitettävä, voiko kyseisiä lääkkeitä nauttiva henkilö harrastaa sukeltamista.


Minulla on diagnosoitu toisen asteen avoin soikea ikkuna (PFO). Tiedän, että joudun mahdollisesti leikkaukseen, jossa aukko suljettaisiin nk. sateenvarjolla. Onko leikkaus oikea ratkaisu tilanteessani? Voinko sukeltaa säännöllisesti sen jälkeen?
Sveitsin sukellus- ja ylipainelääketieteen yhdistyksen (Swiss Underwater and Hyperbaric Medical Society, SUHMS) ohjeiden mukaan sukeltaja, jolla on toisen tai kolmannen asteen PFO, voi sukeltaa niiden suositusten mukaisesti, jotka koskevat vähän kuplia muodostavia sukelluksia.
  1. Sukella syvällä sukelluksen aluksi ja vältä jo-jo-sukelluksia. (Vältä toistuvaa siirtymistä 0 - 10 metrin vyöhykkeelle.)
     
  2. Alenna pintaan nousun nopeus 5 metriin minuutissa viimeisten 10 metrin kohdalla.
     
  3. Tee 3 - 5 metrin syvyydessä turvapysähdys, joka kestää vähintään 5 - 10 minuuttia.
     
  4. Älä sukella niin, että olet niillä rajoilla, jolloin sinun tulisi suorittaa dekompressiopysähdys. Älä sukella niin, että sinun olisi pakko suorittaa dekompressiopysähdys.
     
  5. Pinta-ajan tulee olla vähintään neljä tuntia ennen seuraavaa sukellusta.
     
  6. Tee enintään kaksi sukellusta päivässä.
     
  7. Vältä voimakasta ihon lämpenemistä sukelluksen jälkeen (esim. auringonotto, kuuma suihku, sauna)
     
  8. Kiinnitä huomiota hapen myrkyllisyyteen, kun sukellat nitroksilla ja käytät sukellustaulukoita tai tietokoneasetuksia.
     
  9. Vedenalaiseen käyttöön tarkoitetut erityistietokoneet tai ohjelmistot saattavat alentaa riskiä.

 

Lisäksi voit seuraavilla toimilla pienentää sitä vaaraa, että kuplat pääsisivät siirtymään valtimoverenkiertoon: 

  • Vältä raskasta fyysistä ponnistelua viimeisten 10 metrin aikana noustessasi pintaan (räpylöillä potkimista tai uimista virtausta vastaan sukelluksen lopulla).
     
  • Vältä erittäin raskasta fyysistä aktiivisuutta kahden tunnin ajan sukelluksen jälkeen.
     
  • Sukeltaminen on ehdottomasti kiellettyä, jos sinulla on flunssa. Yskiminen ja pakotettu Valsalvan menetelmä edistävät kuplien siirtymistä valtimoverenkiertoon.

I’m a 76-year-old diver and, while undertaking an Exercise ECG, the doctors detected an Atrial Fibrillation. After urine and blood tests, the haematologist prescribed me Xarelto (Rivaroxaban). Can I still dive?
Eteisvärinä, jota ei aikaisemmin ollut havaittu, diagnostisoitiin rasitus-EKG:ssä. Tästä syystä lääkityksenä on nyt Xarelto (Rivaroxaban).
Sukeltaminen on edelleen mahdollista, jos näiden olosuhteiden vallitessa sydämen syketaajuus on normaali, vaikka tila onkin krooninen. Fyysisen rasituksen aikana ei myöskään saa ilmetä mitään oireita, kuten sinun tapauksessasi onkin laita.

Kärsin alhaisesta verenpaineesta. Onko sukeltamisen aloittaminen turvallista tässä tapauksessa
Yleensä kyllä! Jos alhainen verenpaineesi ei heikennä normaalia suorituskykyäsi maalla, ongelmia ei tällöin pitäisi ilmetä myöskään sukellettaessa.
Suosittelen käymään sukelluslääkärin vastaanotolla, jossa sinulle tehdään kliininen tarkastus ennen sukeltamisen aloittamista. Näin on hyvä toimia erityisesti silloin, jos sinulla on joitakin matalaan verenpaineeseen liittyviä oireita (hypotensio).

Näytetään tulokset 41 - 60 / 60