Lääketieteen ukk
Hae

Opetan OWD-kurssia (Open Water Diver), ja minulla on oppilas, jolla on silikoniset rintaimplantit. Haluaisin tietää, onko sukeltamiselle mitään vasta-aihetta tässä tilanteessa syvyydestä (paineesta) ja typestä johtuen? Imeekö silikoni typpeä itseensä?
Silikoni-implanttien kestävyydestä sukellettaessa ei ole saatavilla paljon tietoa. Se mitä tiedetään, koskee periaatteessa juuri rintaimplantteja ja yleisesti voidaan sanoa, että ne ovat käytössä turvalliset ja luotettavat. Ne varotoimenpiteet, jotka tulisi ottaa huomioon, ovat yleisluontoisia ja mekaanisesti toteutettavia.

Sillä että inertin kaasun kuplia voisi todellisuudessa yleensä muodostua implanttien sisällä, ei ole kovinkaan suurta merkitystä, koska tämä ilmiö rajoittuisi vain implantin sisälle.

Siksi se ei myöskään voi aiheuttaa mitään vaurioita.

Tämä koskee sekä pelkästä silikonista tehtyjä implantteja että myös suolaliuostäytteisiä. Saatavilla ei ole mitään pehmytkudosten täytteisiin tai injektoitaviin implantteihin liittyvää tilastollista tai tieteellistä tietoa.

Teoriassahan vaarana saattaisi olla paikallinen kuplien kehittyminen eri tahtiin verrattuna ympäröiviin kudoksiin. Jos kuitenkin otamme huomioon sen, että täyte on ruiskutettu kudokseen ja se pääsee liikkumaan vapaasti ympäröivillä alueilla, on myös kaasujen vaihdon mahdollisuus olemassa. Tästä huolimatta siihen ei liity mitään merkittävää vaurioitumisriskiä.


Minua on äskettäin pyydetty opettamaan 16-vuotiasta autistista tyttöä sukeltamaan. Haluaisin tietää, onko se mahdollista ja liittykö tähän joitakin ongelmia tai sellaisia tekijöitä, jotka estävät tämän?
Autismiin liittyy hyvin monia sellaisia piirteitä, jotka ovat vasta-aiheita sukeltamiselle. Niihin kuuluvat esimerkiksi kommunikointivaikeudet, joiden seurauksena tyttö saattaa joutua todella suureen vaaraan veden alla.
Koska sukelluskunnon arviointi on hyvin arkaluontoinen ja monimutkainen asia, neuvoisin sinua ottamaan yhteyttä sukelluslääketieteen erikoislääkäriin. Hän voisi tutkia tytön ja antaisi sitten arvionsa sinulle suoraan.
Tämän jälkeen tulee kuulla myös tytön neuropsykologin mielipide, ja sukelluslääkärin mielipidettä tulee sitten verrata neuropsykologin mielipiteeseen.

Olen aloitteleva sukeltaja, ja minulla on ongelmia korvien paineentasauksen kanssa. Olen kuullut, että minun ei pitäisi sukeltaa, jos käytän avaavaa nenäsuihketta. Onko sukeltaminen turvallista, jos käytän steroidivalmistetta nenäsuihkeena?
On hyvin tavallista, että uusilla sukeltajilla on vaikeuksia välikorvan paineentasauksessa. Kun saat kokemusta ja opit sinulle parhaiten sopivia tasaustekniikoita, paineentasauksesta tulee yleensä helpompaa. Eri lääkkeisiin ja sukeltamiseen liittyvää tutkimustietoa on saatavilla vain vähän. Ei ole kuitenkaan mitään erityisesti syytä epäillä, että steroideja sisältävät nenäsuihkeet aiheuttaisivat ongelmia sukeltajille sen perusteella, mitä tiedetään näiden lääkkeiden sivuvaikutuksista.

Avaavat nenäsuihkeet saattavat olla nopean vaikutuksensa takia houkutteleva vaihtoehto, mutta steroideja voidaan kuitenkin pitää turvallisempina monestakin syystä.

Jos korvatorvea, välikorvaonteloa ja sivuonteloita peittävissä soluissa on turvotusta ja tulehdusta, seurauksena saattaa olla tukkoisuutta ja painevamma. Näitä rakenteita peittävät limakalvot ovat suonitettuja, ja avaavat nenäsuihkeet tarjoavat lyhytaikaisen ratkaisun tukkoisuuteen supistamalla limakalvojen verisuonia.

Tämä vähentää turvotusta. Kun avaavan lääkkeen vaikutus kuitenkin lakkaa, verisuonet eivät enää ole supistuneina. Tällöin ne turpoavat jälleen, ja niihin saattaa kertyä verta jopa enemmänkin kuin alkutilanteessa. Tämä vaikutus tunnetaan rebound-ilmiönä. Steroidit eivät toimi samalla tavalla kuin avaavat nenäsuihkeet. Ne eivät supista verisuonia, joten niiden käytöstä ei myöskään seuraa rebound-vaikutusta.
Avaaviin nenäsuihkeisiin liittyy myös se haittapuoli, että ne on tarkoitettu vain lyhytaikaiseen käyttöön, ja ne eivät enää ehkä tehoa, jos niitä käytetään jatkuvasti. Steroidit, esimerkiksi flutikasonipropionaatti ja vastaavat lääkeaineet, on puolestaan tarkoitettu käytettäviksi huomattavasti pidempiä aikoja kuin avaavat nenäsuihkeet.
Näin ollen välikorvan painevamman ennaltaehkäisyssä olennaista on välttää avaavia nenäsuihkeita ja opettaa sukeltajia tasaamaan välikorvien paine oikein laskeutumisen aikana.


Miten PMS-oireet vaikuttavat minuun silloin kun sukellan?
Premenstruaalinen oireyhtymä eli PMS sisältää joukon vähän ymmärrettyjä ja huonosti määriteltyjä psykofysikaalisia oireita, joita monet naiset (25 - 50 prosenttia naisista) kokevat kuukautiskierron loppuvaiheessa juuri ennen kuukautisvuodon alkamista. PMS-oireisiin kuuluu mielialan vaihtelua, ärtyneisyyttä, henkisen toimintakyvyn alenemista, jännittyneisyyttä, väsymystä, masennusta, päänsärkyä, ilman kertymistä, turvotusta, rintojen arkuutta, nivelkipuja ja ruokaan liittyviä mielitekoja. Vakavan premenstruaalisen oireyhtymän on havaittu pahentavan piileviä henkisiä häiriöitä. Joissakin tapauksissa käytetään progesteronia, mutta mitään yksinkertaista, yhtenäistä hoitomuotoa ei ole olemassa.

SUKELLUSKUNTO JA SUKELTAMISEEN LIITTYVÄT ONGELMAT

Tutkimus on osoittanut, että onnettomuudet ovat yleensä tavallisempia naisilla niinä aikoina, kun heillä on PMS-oireita. Jos nainen siis kärsii premenstruaalisesta oireyhtymästä, saattaa olla viisasta sukeltaa konservatiivisesti tänä aikana. Mitään tieteellistä näyttöä ei kuitenkaan ole siitä, että naiset olisivat alttiimpia sukellussairaudelle tai sukellusonnettomuuksille ja sukelluksen aiheuttamille vaurioille.

Jos henkilöllä on todettu masennusta tai epäsosiaalisia taipumuksia, pitäisi hänen edellytyksensä osallistua sukelluksille myös arvioida. Hän saattaa olla vaaraksi sekä itselleen että sukellusparilleen.


Toimin vakinaisesti sukelluskouluttajana. Minulta on tarkoitus poistaa poskihammas, ja sen tilalle pitäisi laittaa implantti. Haluaisin nyt tietää, kuinka pitkään minun tulisi teidän suosituksenne mukaan odottaa ennen kuin palaan sukeltamisen pariin. Oletuksena siis on, että hampaan poistosta tai implantin laittamisesta ei kummastakaan seuraa mitään komplikaatioita.
Tällä hetkellä ei ole olemassa kirurgien laatimia yhteisiä suosituksia liittyen suukirurgiaan ja laitesukeltamiseen. Yleisesti ottaen voidaan sanoa, että mitä monimutkaisemmasta leikkauksesta on kyse, sitä kauemmin pitää odottaa ennen sukeltamista. Kirurgiset komplikaatiot lisäävät tätä aikaa, samoin kuin piilevät sairaudet, tupakointi ja alkoholin käyttö.

Leikkauksen jälkeisen osseointegraation (implantin yhdistyminen luuhun) aikana on tarpeen välttää kaikkea sellaista, mikä voi aiheuttaa painetta implantin ja paranemisruuvin päälle tai paranemisjatkeeseen.

Kun sukeltamaan lähdetään liian pian leikkauksen jälkeen, siitä aiheutuva vaikka vähäinenkin paine voi vahingoittaa implantointialuetta. Jos annostimen purentakisko tulee esimerkiksi implantointialueen päälle, alueelle välittyvä purentavoima voi vahingoittaa implanttia. On myös muita seikkoja, jotka tulee ottaa huomioon. Sukeltamista tulisi välttää niin kauan kuin on tarpeen muiden suukirurgiseen toimenpiteeseen liittyvien komplikaatioiden estämiseksi. Huomioon otettavia seikkoja ovat seuraavat:

  • revaskularisaatio (verenkierron palauttaminen);
  • implantin stabilointi;
  • paineen muutokset suuontelossa ja nenän sivuonteloissa;
  • potilaan kyky pitää annostinta suussa;
  • kipuun tai tulehdukseen käytettävät lääkkeet.

 

Luunsiirrot ja nenän sivuonteloiden kirurgiset toimenpiteet ovat monimutkaisempia ja vaativat pidemmän odotusajan. Mitä suurempi luunsiirtoalue on, sitä pidempään tulee odottaa ennen sukeltamista. Jotkut lääkärit kehottavat välttämään ainakin kuuden kuukauden ajan kaikkea sellaista toimintaa, joka aiheuttaa mikroliikettä. Luun täydellinen paraneminen implantointialueella saattaa itse asiassa kestää jopa kokonaisen vuoden. Vaikka sukeltaminen lyhyemmänkin ajan kuluttua ei todennäköisesti aiheuta ongelmia, kirurgisi tulisi kuitenkin antaa ohjeet sopivan odotusajan suhteen. Noudata hänen ohjeitaan, vaikka hän ei olisikaan omaa kokemusta sukeltamisesta.

Koska implanttisi on poskihammas, sinua eivät koske annostimen puremiseen liittyvät ongelmat. Muut seikat sinun on kuitenkin otettava huomioon.


Olen huolestunut sukeltamisesta nyt kun tulen vanhemmaksi. Vaikuttaako osteoporoosista johtuva luukato jotenkin sukeltamiseen?
Tähän mennessä meillä ei ole ollut huomattavaa joukkoa sellaisia naisia, jotka ovat postmenopausaalisessa vaiheessa ja joilla on osteoporoosin riski (menopaussi keskimäärin 50 vuoden iässä, osteopenia 60 - 65 vuoden iässä ja murtumat alkaneet 70 - 75 vuoden iässä); joilla on huomattavasti sukelluskokemusta mukaan lukien riittävä määrä syviä sukelluksia, jonka seurauksena heillä on osteonekroosin riski.

Osteoporoosiin ja osteonekroosiin johtavat patofysiologiset mekanismit ovat erilaiset.

Osteoporoosi on seurausta osteoblastien eli luunmuodostajasolujen aktiivisuuden vähenemisestä ja osteoklastien eli luunsyöjäsolujen toiminnan suhteellisesta lisääntymisestä. Tästä on seurauksena luun resorptio (hajoaminen) ja demineralisaatio (kivennäisaineiden väheneminen). Luun mikroverenkierron häiriö eli infarkti käynnistää osteonekroosin.
Naisilla on lisääntynyt riski sairastua osteoporoosiin johtuen siitä, että heidän elämänaikainen luun huippumassansa on yleisesti ottaen matalampi kuin miehillä ja että estrogeenikato menopaussin aikana kiihdyttää voimakkaasti luun demineralisaatiota.

Kaikki mitä osaamme sanoa tästä asiasta tässä vaiheessa on se, että naisten tulisi sukeltaa mahdollisimman konservatiivisesti. Siten he voivat yrittää minimoida riskin sairastua osteonekroosin. Olisi toivottavaa, ettei tämä luita vahingoittava sairaus vielä lisäisi heidän jo kasvanutta murtumariskiään, johon on syynä estrogeeniriippuvainen tyypin 1 osteoporoosi.


Olen saanut kutsun sukellusviikonloppuun El Hierrolle Espanjaan. Majoitustilat, joissa sukeltajat majoittuvat, sijaitsevat kuitenkin noin 1 000 m korkeudessa. Sukelluksia tulee olemaan 2 -3 päivässä eri syvyyksissä. Kaikki sukellukset ovat hyvin rajojen sisällä. Mikä tulisi olla vähimmäispinta-ajan ennen siirtymistä majoituspaikkaan?
Muista, että sukelluksen jälkeistä korkeuden muutosta, joka on yli 700 metriä, pidetään yhtä suurena riskinä kuin lentämistä sukeltamisen jälkeen. Tämä varoitus koskee siis myös sinua, koska muutos sinun tapauksessa on 1 000 metriä.

Kaikkein järkevintä on lopettaa sukeltaminen 24 tuntia ennen lentämistä tai siirtymistä korkeaan paikkaan. Alla on kerrottu lentämistä ja korkeita paikkoja koskevat minimiajat. DAN ja Sukellus- ja ylipainelääketieteen yhdistys (Undersea and Hyperbaric Medical Society) ovat yhdessä laatineet nämä ohjeet (Sheffield and Vann 2004).

  • Yksittäinen sukellus niiden rajojen sisällä, jotka eivät vaadi dekompressiopysähdyksiä: 12 tuntia
  • Toistuvat sukellukset tai sukelluksia useampana päivänä: 18 tuntia
  • Dekompressiosukellukset (suunnitellut tai suunnittelemattomat): huomattavasti enemmän kuin 18 tuntia

 

Tämä tarkoittaa siis sitä, että kun sukelluksia on 2 - 3 päivässä, sinun tulisi odottaa vähintään 18 tuntia.
Koska näin ei ilmeisestikään ole mahdollista toimia, sinun tulisi ehdottomasti joko rajoittaa sukellustesi määrä yhteen sukellukseen päivässä, antaa itsellesi riittävästi pinta-aikaa tai vaihtaa majoituspaikkaa.


I would like some information regarding the best contraceptive method to use, more compatible with diving. I am oriented towards the copper-based intrauterine device (IUD), which does not involve taking hormones.
Tällä hetkellä ei ole tiedossa mitään lääketieteellisiä seikkoja, joiden perusteella jokin ehkäisymenetelmä olisi toista parempi, kun kyse on altistumisesta dekompressiostressille. Kierukkaa koskevia kliinisiä kokeita tai siihen liittyvää tietoa ei ole saatavilla. En kuitenkaan näe mitään sen käyttöön liittyviä erityisiä vasta-aiheita, kun on kyseessä sukeltaminen.

Perussääntönä on, että suun kautta otettavien ehkäisyvalmisteiden käyttöön ei myöskään liity mitään vasta-aiheita sukeltamisen suhteen. Näin on silloin, kun lääkkeen käyttö ei ole aiheuttanut mitään sivuvaikutuksia tai jos ei ole todettu mitään suurempaa henkilökohtaista riskiä verisuonitukosten suhteen.

Tämä viimeksi mainittuhan vaikuttaisi myös ehkäisyvalmisteen määräämiseen. Edellä sanotusta huolimatta kannattaa kuitenkin ehdottomasti valita konservatiivisia sukellusprofiileita. Ei siis tule tehdä sukelluksia, jotka vaativat dekompressiopysähdyksiä. Päivää kohden on hyvä olla vain kaksi sukellusta maksimisukellussyvyyden ollessa 30 metriä ja pohja-ajan 70 - 75 % maksimirajasta. Nitroksia voidaan käyttää niin, että sukellusajat on laskettu ilmalle.


Viimeisen sukellukseni aikana osuin merisiiliin, ja sen piikit upposivat reiteeni. En saanut niitä kaikkia poistettua, joten annoin vammojen parantua ja ajattelin, että piikit tulevat itsestään ulos. Ne ovat nyt kuitenkin edelleen reidessäni, ja reiteni turpoaa välillä. Voitteko ystävällisesti kertoa minulle, miten minun tulisi toimia?
Jos piikit ovat hyvin pieniä, elimistö poistaa ne lopulta sulattamalla ne itseensä.
Jos ne ovat isompia, on silloin parasta hakeutua lääkäriin, joka voi poistaa ne. Muuten ne muodostavat vierasesineen aiheuttaman granulooman, joka saattaa jättää näkyvän muhkuran ihon alle, vaikka se ei olekaan ongelma terveyden kannalta.

Neljä päivää sitten jouduin kosketuksiin meduusan kanssa Välimerellä. Apteekissa minua neuvottiin käyttämään Flubason 0.25 % emulsiovoidetta, jonka vaikuttava aine on desoksimetasoni. Lääke ei kuitenkaan tunnu lievittävän paljoakaan ärsytystä ja kutinaa. Voinko millään tavoin edistää paranemisprosessia?
Tällaisissa tapauksissa tavallinen hoito perustuu aina pääasiassa paikallisten kortisonipohjaisten voiteiden ja emulsiovoiteiden käyttöön. Lisäksi tulee käyttää antibioottivalmisteita, jos tulehdusvaara on olemassa.
Näin ei kuitenkaan näytä olevan sinun tilanteessasi. Kutina ja epämiellyttävä tunne saattaa usein kestää montakin päivää hoidosta huolimatta. Jos vaiva on todella kiusallinen, voit pyytää lääkäriäsi kirjoittamaan reseptin sellaista kortisonipohjaista voidetta varten, jossa kortisonin pitoisuus on korkeampi. Kutinaan voisit harkita puuduttavaa voidetta, joka on tarkoitettu käytettäväksi paikallisesti. Näitä voiteita saa ilmeisesti vain reseptillä, ja niissä on vaikuttavana aineena lidokaiini (ksylokaiini).

Mitä on hyvä tietää huuliherpeksestä sukeltamiseen liittyen?
Tässä on joitakin asioita, jotka sinun tulisi ottaa huomioon:
  • Auringon valolle altistuminen tai maskin ja/tai annostimen aiheuttama mekaaninen vamma saattaa pahentaa haavaa, jolloin seurauksena voi olla isompi rupi ja paranemisprosessin piteneminen.
     
  • Jos haavasta vuotaa verta tai jotain muuta eritettä tai se on avonainen, vedessä olevien patogeenien aiheuttaman tulehduksen riski on huomattava. Bakteeritulehdusten seurauksena huuliherpeksestä saattaa tulla hyvinkin haastava hoidettava, joten on tärkeää pestä herpesalue huolellisesti vedellä ja saippualla ja pitää se niin puhtaana ja kuivana kuin mahdollista.
     
  • Jos maskin reunus tulee haavan päälle, niin että se ärsyttää tai hankaa sitä, tulisi sukeltaminen tällöin siirtää myöhemmäksi. Sama koskee myös annostinta. Jos sen käyttäminen aiheuttaa ärsytystä haavassa, ei sukeltaminen ole suositeltava vaihtoehto.
     
  • Sukelluskumppanien tulisi ottaa huomioon se, että huuliherpes on tarttuva tauti. Näin ollen heidän tulisi tarkistaa etukäteen käyttämänsä parihengitysmenetelmät niitä tilanteita varten, joissa ilma pääsee loppumaan. Jos kyseessä on vuokralaitteet, varmistu siitä, että ne on puhdistettu kunnolla. Aina on otettava huomioon sekin mahdollisuus, että tarvitaan elvytystä. Sitä varten on siis myös tarpeen huolehtia varotoimenpiteistä, jotta voitaisiin estää taudin leviäminen. Tämä ei yleensä aiheuta ongelmia, koska useimmissa ensiapupakkauksissa on suojavarusteet helposti saatavilla.
     
  • Sellaiset lääkkeet kuin pensikloviiri (Denavir) ja dokosanoli (Abreva) voivat pehmittää ihoa ja edistää paranemista. Paikallisesti käytettäviä aineita kuten esimerkiksi fenolia ja mentolia voidaan käyttää lievittämään epämiellyttävää tunnetta. Ota yhteyttä lääkäriisi ja aloita käsikauppalääkkeen käyttäminen heti kun ensimmäiset huuliherpeksen oireet ilmaantuvat. Kun viruslääkkeen käyttö aloitetaan ensimmäisten 48 tunnin kuluessa oireiden ilmaantumisesta, paraneminen yleensä nopeutuu. Suosittelemme palaamaan takaisin sukelluksen pariin silloin kun lääkehoito on ohi eikä havaittavissa ole enää mitään huuliherpekseen liittyviä oireita. Sukeltamaan on hyvä lähteä silloin kun sekä fyysinen että psyykkinen kunto on taas mahdollisimman hyvä.

Voinko sukeltaa, kun minulla on kohonnut verenpaine?
Kohonnut verenpaine tai verenpainetauti ei periaatteessa ole vasta-aihe virkistyssukellukselle. Kuitenkin on tärkeää ottaa huomioon se, kuinka merkittävästi verenpaine on koholla. Samoin on tarpeen kiinnittää huomiota siihen, onko jo havaittavissa sellaisia tyypillisiä vaurioita, joita voi kehittyä verenpaineen ollessa pitkään koholla.

Useimmissa tapauksissa kohonnut verenpaine vaatii lääkehoitoa, joka saattaa aiheuttaa osittain merkittäviäkin ei-toivottuja sivuvaikutuksia. Siksi on ihan ensimmäiseksi selvitettävä, voiko kyseisiä lääkkeitä nauttiva henkilö harrastaa sukeltamista.


Olin neljä viikkoa sitten leikkauksessa, jossa minulle tehtiin tympanoplastia (tärykalvossa olevan reiän korjaus) ja mastoidektomia (tulehduksen hoitaminen korvan takana olevassa luussa). Koska voin jälleen mennä sukeltamaan, vai tulisiko minun toistaiseksi olla sukeltamatta?
Välikorvan alueelle tehtävät leikkaukset voivat vaikuttaa keuhkotuuletukseen monin eri tavoin. Mastoidektomia on erittäin monimutkainen leikkaus. Tympanoplastiaan tavallisesti liittyvien toimenpiteiden jälkeen sukelluskunto palautuu yleensä nopeasti, kun tärykalvo on vahva. Sukelluskunnon arvioi aina korva-, nenä- ja kurkkutautien erikoislääkäri. Mastoidektomiassa paraneminen vie vähintään 8 - 12 viikkoa.
Myös tässä tapauksessa korva-, nenä- ja kurkkutautien erikoislääkäri arvioi sen, voiko kyseinen henkilö jatkaa sukeltamista. Kun korva on täysin parantunut, erikoislääkärin tekemä tarkka tutkimus on välttämätön korvan anatomiassa tapahtuneiden muutosten takia. Hän tutkii, onko korva tarpeeksi kestävä ja onko sen kyky tasata painetta riittävä näissä tapauksissa.

Minulla on säännöllisesti päänsärkyä sukelluksen jälkeen. En kärsi migreenistä, eikä minulla ole päänsärkyä lyhyiden sukellusten jälkeen. Missä mahtaa olla vika?
Jatkuvasti sukeltamisen jälkeen toistuviin päänsärkyihin voi olla lukuisia eri syitä.

Useimmiten syyt ovat seuraavat:

  1. Hiilidioksidin kertyminen vereen, joka puolestaan johtuu vääristä hengitystekniikoista. Tällainen päänsärky on erittäin kova, ja se kestää melko kauan.
  2. Epäedullinen sukellusasento, jolloin kaularanka on yliojennuttuna. Niskan alueen lihakset tuntuvat tällöin usein kovilta.
  3. Annostimen suukappaleen pureminen liian kovaa voi johtaa purentalihasten ja niskan asentoa ylläpitävien lihasten ylikuormitukseen. Tästä saattaa olla seurauksena kovia päänsärkyjä, joiden kuitenkin tulisi hellittää nopeasti sukelluksen jälkeen.

Tiedän, että sukelluksen jälkeinen väsymyksen tunne voi olla merkki sukeltajantaudista. Tunnen kuitenkin lähes aina itseni väsyneeksi sukelluksen jälkeen. Pitäisikö minun olla huolissani tästä?
Sukelluksen jälkeen koettava normaali väsymys (ts. taustalla ei ole sairautta) vaihtelee eri henkilöillä. Sellaiset tekijät kuin yksilöllinen kunto, lämpöstressi, varusteet, sukellustaidot, sukelluksen aikana tehty työ, psykologinen stressi (positiivinen tai negatiivinen) ja erilaiset häiriöitä aiheuttavat seikat voivat kaikki vaikuttaa siihen, kuinka väsyneeksi itsesi tunnet.

Edellä mainitut tekijät aiheuttavat siis sen, että väsymyksen määrästä on vaikea arvioida, onko sen taustalla sukeltajantauti (DCS) vai ei. Epätavallinen väsymys on kuitenkin jo pitkään luokiteltu yhdeksi sukeltajantaudin oireeksi.

Edelleenkin on vaikea osoittaa sitä mekanismia, joka on väsymyksen taustalla silloin kun kyse on sukeltajantaudista. Se on kuitenkin mahdollisesti elimistön reaktio niihin erilaisiin fysiologisiin tapahtumiin, joita eri kudoksissa on käynnissä sairastumisen takia. Tämä reagointi voi tapahtua joko hermokudosten suoran ärsytyksen kautta tai sitten epäsuorasti muiden kudosten ärsytyksen välityksellä. Tällä hetkellä huomiota kiinnitetään sukeltajantaudin biokemiallisten markkereiden tunnistamiseen ja on mahdollista, että tämä auttaa löytämään vastauksia näihin kysymyksiin.

Toistaiseksi voimme kuitenkin todeta, että sukeltajantauti on monimutkainen ja monitahoinen reaktio dekompressioon liittyviin ongelmiin. Epätavallinen tai kohtuuton väsymys on yksi tunnetuista oireista. (Kyse on siis väsymyksestä, joka on kyseisen henkilön kohdalla normaalia väsymystä voimakkaampaa, kun otetaan huomioon sukellusaltistus.)


Miksi en voi käyttää vara-annostimen tyhjennyspainiketta, kun annan puhalluselvytystä loukkaantuneelle sukeltajalle vedessä? Tämä vaikuttaa minusta helpommalta kuin elvytyssuojan käyttäminen.
2-vaiheen annostimen tyhjennyspainikkeen käyttöä on ehdotettu monta kertaa, mutta mahdolliset riskit ja komplikaatiot ovat suuremmat kuin ne edut, joita sen käyttö näyttäisi tuovan mukanaan. Jos annostimen suukappale ei ole jo tajuttoman sukeltajan suussa valmiina, sen saaminen paikoilleen voi olla vaikeaa ja aikaavievää.

Jos saatavilla ei ole hyvää tiivistettä ja välinettä sukeltajan sierainten sulkemiseen, kaikki yritykset auttaa sukeltajaa hengittämään ovat turhia. Vaikka suukappale olisikin oikein sukeltajan suussa, vaarana on se, että laite työntää rentoutuneen kielen kurkun takaosaan ja sulkee näin hengitystiet. Jos annostimen suukappale olisikin jo valmiina suussa tai olisi sellaisessa asennossa, että se ei sulje hengitysteitä, seuraavaksi haasteetta toisi ilman antaminen. Tyhjennyspainikkeissa ei ole mitään todellista säätövalmiutta. 2-vaiheessa välipaine säädetään ympäröivään paineeseen, mutta tyhjennyspainikkeissa ei ole tätä toimintoa.

Näin ollen ne antavat keskipaineen kaasua suoraan 1-vaiheesta. Kun hengityskaasua syötetään keuhkoihin liian korkealla paineella, ne saattavat täyttyä liiaksi, ja tästä voi olla seurauksena vakavia vaurioita. Jos sukeltajan hengitystiet eivät pysy avoinna, tyhjennyspainikkeen avulla annettu hengityskaasu saattaa ajautua vatsaan aiheuttaen vatsan pullistumista.
Tällöin sukeltaja on vaarassa oksentaa. Oksentaminen puolestaan voi johtaa siihen, että mahan sisältöä vedetään hengitysteihin.

Kun puhalluselvytystä toteutetaan elvytyssuojainta käyttäen tai jollain vastaavalla menetelmällä, keuhkojen ventilointiin vaadittavat paineenvaihtelut antavat palautetta, jonka voi havaita käsin tunnustelemalla. Jos puhalluselvytys suoritetaan tyhjennyspainikkeen avulla, tätä tärkeää palautetta ei tule. Kun käytetään annostimen tyhjennyspainiketta, ei ole myöskään mahdollista lisätä kaasuun 100-prosenttista happea.
Ne elvytysmenetelmät, joita tällä hetkellä opetetaan sukelluskoulutuksen parissa, ovat kehittyneet vuosien ajan käytännön kokemuksen pohjalta.
Tyhjennyspainikkeita ei ole koskaan suunniteltu käytettäväksi hengenpelastusvälineinä. Kun loukkaantuneen sukeltajan hengitystä tuetaan, on hyvä luottaa vakiintuneisiin menetelmiin.


Lääkärini määräsi minulle hiljattain Coumadinia. Aiheuttaako sukeltaminen tätä lääkettä käytettäessä joitakin ongelmia?
Tunnettu verenohennuslääkkeiden käyttöön liittyvä riski on hallitsematon verenvuoto. Esimerkiksi Coumadinia nauttivilla henkilöillä on kohonnut verenvuodon riski. Monet verenohennuslääkkeitä käyttävät henkilöt, mukaan lukien sukeltajat, ovat laskeneet tarkkaan hyytymisaikansa (protrombiiniajat).

Kun he toimivat asianmukaisella tavalla, riskit eivät pääse kasvamaan liian suuriksi. Jotkut lääkärit ovat sitä mieltä, että heidän verenohennuslääkkeitä syövien potilaidensa ei kannattaisi ottaa turhia riskejä sukeltamalla. Siksi he neuvovat jättämään sukeltamisen kokonaan pois. DANilla ei kuitenkaan ole mitään sellaista tietoa, joka osoittaisi, että komplikaatioiden vaara urheilusukeltajien kohdalla olisi kohonnut.

Jotkut sukelluslääketieteen koulutuksen saaneet lääkärit voivat olla valmiita hyväksymään virkistyssukeltamisen verenohennuslääkkeitä käyttävien potilaiden kohdalla seuraavin ehdoin:

  • Verenestolääkkeiden käytön taustalla oleva sairaus tai vaiva ei lisää potilaan riskiä joutua sukelluksen aikana onnettomuuteen tai lisää hänen sairastumisriskiään sukellettaessa.
     
  • Potilas ymmärtää riskit ja pyrkii sukeltaessaan toimimaan niin, että korviin, nenän sivuonteloihin ja keuhkoihin kohdistuvien painevammojen riski on mahdollisimman vähäinen. Samoin hän minimoi muiden fyysisten vammojen riskin. Tähän sisältyy myös se, että pyrkimyksenä on välttää paineentasauksen pakottamista. Paineentasauksen tulee olla helppoa näiden ihmisten kohdalla.
     
  • Potilas sukeltaa konservatiivisesti ja suunnittelee sukelluksensa niin, että profiilit ovat lyhyitä ja matalassa vedessä. Näin voidaan alentaa riskiä sairastua sukellussairauteen, johon voi liittyä verenvuotoa sisäkorvassa tai selkäytimessä.
     
  • Potilas välttää sukeltamista sellaisissa oloissa, joissa ei ole tarpeeksi hyvät mahdollisuudet päästä asianmukaiseen hoitoon.
     
  • DANin lääkärit ovat käytettävissä, jos sinä tai sinun lääkärisi haluatte saada lisää tietoa asiasta. Älä epäröi ottaa yhteyttä.

Äskeisen sukellukseni jälkeen huomasin, että silmäni verestivät ja minulla oli mustat silmät. Oletteko koskaan kuulleet tällaisesta?
Kun laskeudumme, meidän on tasattava paine myös maskien ilmatilassa, samalla tavalla kuin korvissa ja nenän sivuonteloissa. Jos paineentasaus maskin ilmatilassa nenän kautta hengittämällä ei onnistu, voi seurauksena olla negatiivinen paine maskin sisällä.

  Negatiivinen paine saa itse asiassa aikaan imua. Tästä tilanteesta käytetään nimeä "puristava maski", ja se voi aiheuttaa eriasteisia painevammoja kasvojen ja silmien pehmytkudoksiin.

Silmien ympärillä oleva pehmytkudos turpoaa (periorbitaalinen turvotus) ja muuttaa väriään, jolloin silmän ympärys on joko punainen tai mustelman värinen. Silmissä itsessään saattaa esiintyä verestystä. Kasvojen painevammaan ei ole olemassa mitään erityistä hoitoa, ellei henkilöllä sitten esiinny silmäkipua tai näköongelmia.

Puristavasta maskista johtuvien vammojen paraneminen voi kestää kaksi viikkoa tai kauemminkin. Elimistö poistaa lopulta itse mustelmat ja turvotuksen. Potilaan ulkomuoto saattaa mennä huonommaksi ennen paranemista.

Jos potilaalla ilmenee silmäkipua tai näköhäiriöitä, on tällöin otettava välittömästi yhteyttä lääkäriin tai silmälääkäriin. Näitä oireita voivat olla esimerkiksi näkökentän osittainen katoaminen tai näön hämärtyminen. Kyseisiä oireita esiintyy kuitenkin harvoin puristavan maskin seurauksena.
Paras hoito puristavan maskin aiheuttamiin oireisiin on ennaltaehkäisy. Nenän kautta hengittäminen laskeutumisen aikana minimoi kasvoihin kohdistuvan painevamman riskin. Näin luonnollisesti tapahtuukin, kun käytetään esimerkiksi Valsalvan menetelmää paineentasaukseen.


Minulla on äskettäin diagnostisoitu valkosormisuus (Raynaud'n oire). Olen innokas sukeltaja. Voinko siis jatkaa sukeltamista?
Valkosormisuudessa tehokas verenkierto raajoissa heikkenee. Näin käy erityisesti sormissa ja varpaissa. Tämän seurauksena sormet ja varpaat ovat kylmät ja väriltään hailakat. Kun verenkierto kyseisillä alueilla taas paranee, niissä on punoitusta ja kipua.

Ongelman taustalla on verisuonten supistuminen, joka johtuu kylmästä, stressistä tai jostain muusta syystä, joka vaikuttaa näihin alueisiin kehossa.

Oireet ovat usein lieviä.
Valkosormisuutta voi esiintyä omana ongelmanaan, mutta usein se kuitenkin liittyy autoimmuuni- ja sidekudossairauksiin. Näitä ovat esimerkiksi skleroderma, nivelreuma ja punahukka (lupus). Valkosormisuus saattaa olla vaarallista sukeltajalla, jos oireet ovat niin vakavat, että hän ei kykene käyttämään käsiään ja sormiaan normaalisti sukelluksen aikana. Jos kylmyys on se tekijä, joka aiheuttaa oireita kyseisellä henkilöllä, kylmässä vedessä sukeltamisella on todennäköisesti sama vaikutus. Sukeltamista tulisi siis välttää silloin kun vesi on niin kylmää, että se aiheuttaa oireita paljaissa käsissä.

Kipu voi olla sen verran voimakasta, että sukeltaja ei kykene käyttämään käsiään tarvittaessa.
Ne henkilöt, joilla oireet eivät ole niin vakavia, kykenevät ehkä toimimaan asianmukaisesti vedessä ollessaan. Kalsiumkanavasalpaajia saatetaan määrätä vakaviin oireisiin. Tämän lääkkeen kohdalla voi kuitenkin olla merkittävänä sivuvaikutuksena huimaus, jota ilmenee noustaessa istumasta tai makuulta pystyasentoon.


Vaimoni ja minä rakastamme matkustamista eksoottisiin kohteisiin. Edellisellä lääkärilläni oli tapana antaa minulle antibiootteja siltä varalta, että sairastuisin jossain syrjäisesä paikassa. Minulla on nyt uusi perusterveydenhuollon lääkäri, joka epäröi toimia näin. Mikä on DANin suositus tässä asiassa?
Jo jonkin aikaa ovat reseptinkirjoitusohjeet ohjanneet antibioottien käyttöä varovaisempaan suuntaan eri sairauksien hoidossa. Tämä johtuu lisääntyneestä antibioottiresistenssistä. Monet sairaudet ovat virusperäisiä, ja näissä tapauksissa ei antibiooteista ole mitään hyötyä.

Jos sairastut matkustaessasi, paikallinen lääkäri on tällöin paras vaihtoehto. Hän on parhaiten selvillä niistä tavallisista taudinaiheuttajista, jotka aiheuttavat ongelmia kyseisellä alueella.

Parhaiten suojaudut tauteja vastaan matkojesi aikana huolehtimalla käsienpesusta, valitsemalla huolellisesti ruuat ja juomat, ottamalla tarvittavat rokotukset ja suojautumalla asianmukaisilla toimenpiteillä moskiittoja ja muita eliöitä vastaan niillä alueilla, joilla ne voivat tartuttaa infektiotauteja ihmisiin. Keskustele lääkärisi kanssa tai varaa aika matkustamiseen erikoistuneelle klinikalle, jos aiot matkustaa alueelle, jossa ei ole tarjolla terveydenhoidon palveluita.

Lääkäri osaa kertoa sinulle, mitä lääkkeitä sinun pitäisi ottaa mukaan ja milloin niitä tulee käyttää.


Näytetään tulokset 1 - 20 / 60