Lääketieteen ukk
Hae

Mitä on hyvä tietää huuliherpeksestä sukeltamiseen liittyen?
Tässä on joitakin asioita, jotka sinun tulisi ottaa huomioon:
  • Auringon valolle altistuminen tai maskin ja/tai annostimen aiheuttama mekaaninen vamma saattaa pahentaa haavaa, jolloin seurauksena voi olla isompi rupi ja paranemisprosessin piteneminen.
     
  • Jos haavasta vuotaa verta tai jotain muuta eritettä tai se on avonainen, vedessä olevien patogeenien aiheuttaman tulehduksen riski on huomattava. Bakteeritulehdusten seurauksena huuliherpeksestä saattaa tulla hyvinkin haastava hoidettava, joten on tärkeää pestä herpesalue huolellisesti vedellä ja saippualla ja pitää se niin puhtaana ja kuivana kuin mahdollista.
     
  • Jos maskin reunus tulee haavan päälle, niin että se ärsyttää tai hankaa sitä, tulisi sukeltaminen tällöin siirtää myöhemmäksi. Sama koskee myös annostinta. Jos sen käyttäminen aiheuttaa ärsytystä haavassa, ei sukeltaminen ole suositeltava vaihtoehto.
     
  • Sukelluskumppanien tulisi ottaa huomioon se, että huuliherpes on tarttuva tauti. Näin ollen heidän tulisi tarkistaa etukäteen käyttämänsä parihengitysmenetelmät niitä tilanteita varten, joissa ilma pääsee loppumaan. Jos kyseessä on vuokralaitteet, varmistu siitä, että ne on puhdistettu kunnolla. Aina on otettava huomioon sekin mahdollisuus, että tarvitaan elvytystä. Sitä varten on siis myös tarpeen huolehtia varotoimenpiteistä, jotta voitaisiin estää taudin leviäminen. Tämä ei yleensä aiheuta ongelmia, koska useimmissa ensiapupakkauksissa on suojavarusteet helposti saatavilla.
     
  • Sellaiset lääkkeet kuin pensikloviiri (Denavir) ja dokosanoli (Abreva) voivat pehmittää ihoa ja edistää paranemista. Paikallisesti käytettäviä aineita kuten esimerkiksi fenolia ja mentolia voidaan käyttää lievittämään epämiellyttävää tunnetta. Ota yhteyttä lääkäriisi ja aloita käsikauppalääkkeen käyttäminen heti kun ensimmäiset huuliherpeksen oireet ilmaantuvat. Kun viruslääkkeen käyttö aloitetaan ensimmäisten 48 tunnin kuluessa oireiden ilmaantumisesta, paraneminen yleensä nopeutuu. Suosittelemme palaamaan takaisin sukelluksen pariin silloin kun lääkehoito on ohi eikä havaittavissa ole enää mitään huuliherpekseen liittyviä oireita. Sukeltamaan on hyvä lähteä silloin kun sekä fyysinen että psyykkinen kunto on taas mahdollisimman hyvä.

Olen laitesukelluksen ja vapaasukelluksen kouluttaja. Eräs oppilaistani kärsii psoriaattisesta niveltulehduksesta. Hänellä on lääkityksenä Metotrexate 15 mg. Haluaisin tietää, onko tämä hänen sairautensa vasta-aihe virkistyssukellukselle?
Psoriaattinen niveltulehdus on liikuntaelinten krooninen tulehdussairaus. Se on itsessään vasta-aihe sukeltamiselle, koska siinä elimistö herkistyy luonnostaan dekompression aiheuttamalle rasitukselle.
Metotrexaten nauttiminen saattaa tämän lisäksi olla lisäriski oppilaallesi lääkkeen sivuvaikutusten takia, joita ovat keuhkotoksisuus ja luuydintoksisuus. Tästä syystä on sukellus- ja ylipainelääketieteen erikoislääkärin ehdottomasti arvioitava oppilaasi sukelluskunto.

Minulla on luonnonkumi- eli lateksiallergia. Onko sukeltajan varusteissa jossakin kohtaan lateksia? Haluaisin aloittaa sukeltamisen, mutta en voi, jos joudun tekemisiin lateksin kanssa.
Pääosin sukellusvarusteissa käytetään joko silikoni- tai neopreenikumia. Luonnonkumia käytetään useimmiten niin sanotuissa kuivapuvuissa. Näissä vedelle alttiina olevissa puvuissa on vedenpitävät tiivisteet kaulassa ja ranteissa. Lateksia siis esiintyy pääasiassa näissä kohdissa.

Tämä ei kuitenkaan ole aloitustason ongelma. Lisävarusteissa on myös osia, jotka on valmistettu luonnonkumista, mutta tarjolla on monia muista materiaaleista tehtyjä vaihtoehtoja. Voit itse vaikuttaa paljon siihen, joudutko kosketuksiin luonnonkumin kanssa, kun valitset itsellesi omia välineitä. Silloin kuitenkin kun sukellat lomakeskuksesta käsin tai erityisesti silloin kun sukellat sukellusalukselta, voi satunnaisia lateksialtistumisia päästä tapahtumaan. Allergisten reaktioidesi vakavuus on paras indikaattori arvioitaessa sitä, onko sukellus sinulle sopiva harrastus. Ota vapaasti yhteyttä lääketieteen osastoomme, jos haluat kysyä lisää aiheesta. Myös paikalliset sukellusyritykset antavat mielellään lisätietoa välineisiin liittyvissä kysymyksissä.


12-vuotias tyttäremme on kovasti innostunut sukeltamisesta ja sen oppimisesta, ja olemme perheenä äskettäin olleet mukana paikallisen sukellusseuran järjestämällä tutustumissukelluksella. Tyttärellemme tehtiin hiljattain fyysisen kunnon arviointi, ja lastenlääkäri oli jossain määrin huolissaan laitesukelluksen vaikutuksesta luiden kasvuun. Näyttää siltä, että monet nuoret ja lapset harrastavat sukeltamista, joten tulisiko meidän olla huolissamme tyttäremme kasvusta ja kehityksestä, jos päätämme antaa hänen sukeltaa?
Yleisesti ottaen tässä ongelmassa on kyse siitä, että kaikkien laitesukeltajien verenkierrossa esiintyy mikrokuplien muodostumista. Kutsumme näitä kuplia usein "hiljaisiksi kupliksi", jotka eivät aiheuta mitään havaittavia oireita.

Tiedetään kuitenkin, että niitä esiintyy monien sukeltajien verenkierrossa. Kukaan ei tiedä, missä määrin näitä kuplia voi muodostua nuorissa sukeltajissa.

Teoriassa nämä kuplat voivat tukkia veren virtauksen niissä suonissa, jotka kuljettavat ravinteita epifyysilevyihin, joita kutsutaan myös kasvulevyiksi.
Tämä voi aiheuttaa luukudoksen kuoliota tai virhekulmia keskeisiin kohtiin niissä kehittymässä olevissa pitkissä luissa, jotka kantavat painoa.
Erityisesti kyse on reisiluun päästä, distaalisesta reisiluusta ja proksimaalisesta sääriluusta. Nuorten sukeltajien tulisi noudattaa juniorisukeltajien ohjelmien ohjeita.
Näin heidän typpialtistuksensa pysyy sopivissa rajoissa, kun sukellusten syvyyttä ja aikaa samoin kuin myös niiden määrää rajoitetaan.
Myös pinta-aikojen tulee olla maksimiaikoja pituudeltaan, jotta typen poistuminen olisi mahdollisimman tehokasta.
Vaikka ongelma onkin teoreettinen, nuorten sukeltajien kohdalla suositellaan konservatiivisia sukelluksia.


Vaimoni ja minä rakastamme matkustamista eksoottisiin kohteisiin. Edellisellä lääkärilläni oli tapana antaa minulle antibiootteja siltä varalta, että sairastuisin jossain syrjäisesä paikassa. Minulla on nyt uusi perusterveydenhuollon lääkäri, joka epäröi toimia näin. Mikä on DANin suositus tässä asiassa?
Jo jonkin aikaa ovat reseptinkirjoitusohjeet ohjanneet antibioottien käyttöä varovaisempaan suuntaan eri sairauksien hoidossa. Tämä johtuu lisääntyneestä antibioottiresistenssistä. Monet sairaudet ovat virusperäisiä, ja näissä tapauksissa ei antibiooteista ole mitään hyötyä.

Jos sairastut matkustaessasi, paikallinen lääkäri on tällöin paras vaihtoehto. Hän on parhaiten selvillä niistä tavallisista taudinaiheuttajista, jotka aiheuttavat ongelmia kyseisellä alueella.

Parhaiten suojaudut tauteja vastaan matkojesi aikana huolehtimalla käsienpesusta, valitsemalla huolellisesti ruuat ja juomat, ottamalla tarvittavat rokotukset ja suojautumalla asianmukaisilla toimenpiteillä moskiittoja ja muita eliöitä vastaan niillä alueilla, joilla ne voivat tartuttaa infektiotauteja ihmisiin. Keskustele lääkärisi kanssa tai varaa aika matkustamiseen erikoistuneelle klinikalle, jos aiot matkustaa alueelle, jossa ei ole tarjolla terveydenhoidon palveluita.

Lääkäri osaa kertoa sinulle, mitä lääkkeitä sinun pitäisi ottaa mukaan ja milloin niitä tulee käyttää.


Lääkärini määräsi minulle hiljattain Coumadinia. Aiheuttaako sukeltaminen tätä lääkettä käytettäessä joitakin ongelmia?
Tunnettu verenohennuslääkkeiden käyttöön liittyvä riski on hallitsematon verenvuoto. Esimerkiksi Coumadinia nauttivilla henkilöillä on kohonnut verenvuodon riski. Monet verenohennuslääkkeitä käyttävät henkilöt, mukaan lukien sukeltajat, ovat laskeneet tarkkaan hyytymisaikansa (protrombiiniajat).

Kun he toimivat asianmukaisella tavalla, riskit eivät pääse kasvamaan liian suuriksi. Jotkut lääkärit ovat sitä mieltä, että heidän verenohennuslääkkeitä syövien potilaidensa ei kannattaisi ottaa turhia riskejä sukeltamalla. Siksi he neuvovat jättämään sukeltamisen kokonaan pois. DANilla ei kuitenkaan ole mitään sellaista tietoa, joka osoittaisi, että komplikaatioiden vaara urheilusukeltajien kohdalla olisi kohonnut.

Jotkut sukelluslääketieteen koulutuksen saaneet lääkärit voivat olla valmiita hyväksymään virkistyssukeltamisen verenohennuslääkkeitä käyttävien potilaiden kohdalla seuraavin ehdoin:

  • Verenestolääkkeiden käytön taustalla oleva sairaus tai vaiva ei lisää potilaan riskiä joutua sukelluksen aikana onnettomuuteen tai lisää hänen sairastumisriskiään sukellettaessa.
     
  • Potilas ymmärtää riskit ja pyrkii sukeltaessaan toimimaan niin, että korviin, nenän sivuonteloihin ja keuhkoihin kohdistuvien painevammojen riski on mahdollisimman vähäinen. Samoin hän minimoi muiden fyysisten vammojen riskin. Tähän sisältyy myös se, että pyrkimyksenä on välttää paineentasauksen pakottamista. Paineentasauksen tulee olla helppoa näiden ihmisten kohdalla.
     
  • Potilas sukeltaa konservatiivisesti ja suunnittelee sukelluksensa niin, että profiilit ovat lyhyitä ja matalassa vedessä. Näin voidaan alentaa riskiä sairastua sukellussairauteen, johon voi liittyä verenvuotoa sisäkorvassa tai selkäytimessä.
     
  • Potilas välttää sukeltamista sellaisissa oloissa, joissa ei ole tarpeeksi hyvät mahdollisuudet päästä asianmukaiseen hoitoon.
     
  • DANin lääkärit ovat käytettävissä, jos sinä tai sinun lääkärisi haluatte saada lisää tietoa asiasta. Älä epäröi ottaa yhteyttä.

Minulla on äskettäin diagnostisoitu valkosormisuus (Raynaud'n oire). Olen innokas sukeltaja. Voinko siis jatkaa sukeltamista?
Valkosormisuudessa tehokas verenkierto raajoissa heikkenee. Näin käy erityisesti sormissa ja varpaissa. Tämän seurauksena sormet ja varpaat ovat kylmät ja väriltään hailakat. Kun verenkierto kyseisillä alueilla taas paranee, niissä on punoitusta ja kipua.

Ongelman taustalla on verisuonten supistuminen, joka johtuu kylmästä, stressistä tai jostain muusta syystä, joka vaikuttaa näihin alueisiin kehossa.

Oireet ovat usein lieviä.
Valkosormisuutta voi esiintyä omana ongelmanaan, mutta usein se kuitenkin liittyy autoimmuuni- ja sidekudossairauksiin. Näitä ovat esimerkiksi skleroderma, nivelreuma ja punahukka (lupus). Valkosormisuus saattaa olla vaarallista sukeltajalla, jos oireet ovat niin vakavat, että hän ei kykene käyttämään käsiään ja sormiaan normaalisti sukelluksen aikana. Jos kylmyys on se tekijä, joka aiheuttaa oireita kyseisellä henkilöllä, kylmässä vedessä sukeltamisella on todennäköisesti sama vaikutus. Sukeltamista tulisi siis välttää silloin kun vesi on niin kylmää, että se aiheuttaa oireita paljaissa käsissä.

Kipu voi olla sen verran voimakasta, että sukeltaja ei kykene käyttämään käsiään tarvittaessa.
Ne henkilöt, joilla oireet eivät ole niin vakavia, kykenevät ehkä toimimaan asianmukaisesti vedessä ollessaan. Kalsiumkanavasalpaajia saatetaan määrätä vakaviin oireisiin. Tämän lääkkeen kohdalla voi kuitenkin olla merkittävänä sivuvaikutuksena huimaus, jota ilmenee noustaessa istumasta tai makuulta pystyasentoon.


Onko mahdollista sukeltaa aivoinfarktin jälkeen?
Aivoinfarkti on tila, jossa aivoihin ei pääse virtaamaan tarpeeksi verta. Se vaurioittaa sitä osaa aivoista, jossa verenkierto on estynyt. Kyse voi olla myös siitä, että verisuonesta pääsee vuotamaan verta aivoihin, jolloin seurauksena on vastaavanlainen vaurio. Aivoinfarktit vaihtelevat vakavuudeltaan, ja seurauksena oleva toimintakyvyttömyys riippuu sen alueen koosta ja sijainnista, jossa verenkiertohäiriö esiintyy.
  1. Useimmiten aivoinfarkteja esiintyy vanhemmilla ihmisillä. Aivoinfarkti liitetään sellaiseen henkilöön, jolla on pitkälle edennyt valtimotauti ja näin ollen myös suurempi todennäköisyys saada edelleen aivoinfarkti tai sydänkohtaus.
     
  2. Kykyyn sukeltaa saattaa vaikuttaa se, missä määrin aivoinfarkti on aiheuttanut toimintakyvyttömyyttä (halvaus, näön menetys jne.).
     
  3. Voimakas rasitus, raskaiden taakkojen nostaminen ja Valsalvan menetelmän käyttäminen korvien paineentasaukseen sukellettaessa ovat kaikki tekijöitä, jotka lisäävät painetta pään valtimoissa ja voivat näin ollen lisätä myös toistuvaa verenvuotoa.
     
  4. Vaikka sukeltaminen altistaakin osapaineiden ja hydrostaattisen paineen kohoamiselle, se ei kuitenkaan aiheuta aivoinfarktia.
     
  5. Sukeltamisessa on kieltämättä riskinsä niiden kohdalla, jotka ovat sairastaneet aivoinfarktin. Poikkeustilanteita ovat esimerkiksi sellaiset tilanteet, joissa kyse on aivoverenvuodosta nuorella henkilöllä, jolla viallinen valtimo on korjattu ja pysyvät vauriot ovat vähäiset. Tämän kaltainen toipuminen voi mahdollistaa palaamisen sukelluksen pariin niin, että riski on pieni. Jokainen tapaus vaatii kuitenkin tilannekohtaisen päätöksen, joka tehdään yhdessä hoitavan lääkärin, perheen ja sukelluskumppanien kanssa. On hyvä myös neuvotella sellaisen neurologin kanssa, jolle sukelluslääketiede on tuttua.
     
  6. Ongelmana ovat merkittävät jäljelle jäävät oireet, jotka ovat ongelma myös silloin kun kyse on aivokasvaimen leikkauksen jälkitilasta.

Minulla diagnostisoitiin sairaus nimeltä jättisoluarteriitti (arteritis temporalis) kymmenen kuukautta sitten, ja minua hoidettiin isolla annoksella Prednisonea (kortisoni, 60 mg/vrk). Prednisonen annostusta on pienennetty joka kuukausi. Nyt se on 15 mg/vrk ja vointini on hyvä. Onko tämä vasta-aihe virkistyssukellukselle? Pitäisikö minun rajoittaa sukellukseni enintään 20 metrin syvyyteen?
Kun kyseessä on virkistyssukellus laitteilla, meillä ei ole paljon tietoa siitä, miten kortisonin käyttö ja jättisoluarteriitti (tunnettu myös temporaaliarteriittina) vaikuttavat sukeltamiseen. Tällaisissa tapauksissa on järkevää olla varovainen.

En luule, että odotettavissa on mitään merkittäviä ongelmia. Uskon kuitenkin, että sukellusaikoja ja sukellussyvyyttä on viisasta rajoittaa.


Viime vuoden lokakuussa jouduin sairaalaan akuutin sepelvaltimotaudin takia. Minulle tehtiin sepelvaltimon pallolaajennus ja asennettiin DES-implantti (lääkeainestentti). Verisuonten varjoainekuvauksen tulokset olivat erinomaiset ilman mitään komplikaatioita. Sydämen ultraäänitutkimus näytti sairaalaan tullessani apikaalista hypokinesiaa, mutta pois lähtiessäni ultraäänitutkimus osoitti, että kaikki huonosti liikkuvat alueet olivat normalisoituneet. Minulla oli ensimmäinen rutiinitarkastus helmikuussa, johon kuului EKG-tutkimus. Seuraava tarkastus oli toukokuussa, ja siihen liittyi CPET-tutkimus. Tulokset olivat seuraavat: EKG-testi oli negatiivinen ja maksimaalisen rasituksen testi, Metoprololin keskeytyksen jälkeen, oli myös negatiivinen indusoituvan sydämen hapenpuutteen suhteen. Onko tilanteessani sukeltamisen suhteen mitään vasta-aiheita?
Jo suoritettujen kliinisten tutkimusten ja tarkastusten lisäksi sinun tulee vielä varata aika lääkärintarkastukseen ylipainelääketieteen erikoislääkärille. Hänen tulee arvioida, onko kuntosi riittävä sukeltamiseen.
Kun lisäksi mietitään sitä, minkä tyyppisille sukelluksille voit jatkossa osallistua, niin suosituksemme on, että sinun on varmasti hyvä välttää vahvoja virtauksia ja sukeltamista kylmissä vesissä. Sukella vain sellaisilla sukelluksilla, jotka kuuluvat virkistyssukelluksiin. Tämä tarkoittaa siis sitä, että maksimisyvyys on 30 metriä ja että sukellukset eivät ole dekompressiosukelluksia.

Opetan OWD-kurssia (Open Water Diver), ja minulla on oppilas, jolla on silikoniset rintaimplantit. Haluaisin tietää, onko sukeltamiselle mitään vasta-aihetta tässä tilanteessa syvyydestä (paineesta) ja typestä johtuen? Imeekö silikoni typpeä itseensä?
Silikoni-implanttien kestävyydestä sukellettaessa ei ole saatavilla paljon tietoa. Se mitä tiedetään, koskee periaatteessa juuri rintaimplantteja ja yleisesti voidaan sanoa, että ne ovat käytössä turvalliset ja luotettavat. Ne varotoimenpiteet, jotka tulisi ottaa huomioon, ovat yleisluontoisia ja mekaanisesti toteutettavia.

Sillä että inertin kaasun kuplia voisi todellisuudessa yleensä muodostua implanttien sisällä, ei ole kovinkaan suurta merkitystä, koska tämä ilmiö rajoittuisi vain implantin sisälle.

Siksi se ei myöskään voi aiheuttaa mitään vaurioita.

Tämä koskee sekä pelkästä silikonista tehtyjä implantteja että myös suolaliuostäytteisiä. Saatavilla ei ole mitään pehmytkudosten täytteisiin tai injektoitaviin implantteihin liittyvää tilastollista tai tieteellistä tietoa.

Teoriassahan vaarana saattaisi olla paikallinen kuplien kehittyminen eri tahtiin verrattuna ympäröiviin kudoksiin. Jos kuitenkin otamme huomioon sen, että täyte on ruiskutettu kudokseen ja se pääsee liikkumaan vapaasti ympäröivillä alueilla, on myös kaasujen vaihdon mahdollisuus olemassa. Tästä huolimatta siihen ei liity mitään merkittävää vaurioitumisriskiä.


Minulla on rintaimplantit. Haluaisin oppia sukeltamaan, mutta pelkään sitä, miten paine saattaa vaikuttaa implantteihin. Onko tästä aiheesta olemassa mitään tutkimuksia?
Testatut kolme erilaista implanttityyppiä ovat seuraavat: silikonitäytteiset, suolaliuostäytteiset ja silikoni-suolaliuostäytteiset. Tässä kokeessa tutkijat jäljittelivät erilaisia laitesukelluksen syvyys/aika-profiileja, kun kyseessä oli virkistyssukellus. Kuplien koossa tapahtui merkityksetöntä kasvua (yhdestä neljään prosenttiin) sekä suolaliuos- että silikonigeeli-implanteissa sukelluksen syvyydestä ja kestosta riippuen. Silikoni-suolaliuostäytteisissä implanteissa tapahtui suurin tilavuuden muutos.

Kuplien muodostuminen implanteissa johti pieneen tilavuuden kasvuun, joka ei todennäköisesti vahingoita implantteja tai ympäröivää kudosta.

Jos kaasukuplia todella muodostuu implantin sisälle, ne hajoavat ajan myötä.

Laitesukelluksen voi aloittaa, kun leikkauksesta on kulunut riittävästi aikaa ja kun henkilö kykenee taas suoriutumaan normaalisti tavallisista toiminnoista eikä infektiovaaraa enää ole.

Rintaimplantit eivät aiheuta ongelmia sukellettaessa, kun tarkastellaan kaasun imeytymistä tai kuplien koon muutoksia.

Ne eivät myöskään ole vasta-aihe virkistyssukellukseen osallistumiselle sukekelluslaitteita käyttäen.

Vältä sellaista tasapainotusliiviä, jossa on kiristävät remmit rinnan ympärillä. Ne voivat aiheuttaa kohtuutonta painetta liitoskohtaan ja näin edistää repeytymisriskiä.


Olen huolestunut sukeltamisesta nyt kun tulen vanhemmaksi. Vaikuttaako osteoporoosista johtuva luukato jotenkin sukeltamiseen?
Tähän mennessä meillä ei ole ollut huomattavaa joukkoa sellaisia naisia, jotka ovat postmenopausaalisessa vaiheessa ja joilla on osteoporoosin riski (menopaussi keskimäärin 50 vuoden iässä, osteopenia 60 - 65 vuoden iässä ja murtumat alkaneet 70 - 75 vuoden iässä); joilla on huomattavasti sukelluskokemusta mukaan lukien riittävä määrä syviä sukelluksia, jonka seurauksena heillä on osteonekroosin riski.

Osteoporoosiin ja osteonekroosiin johtavat patofysiologiset mekanismit ovat erilaiset.

Osteoporoosi on seurausta osteoblastien eli luunmuodostajasolujen aktiivisuuden vähenemisestä ja osteoklastien eli luunsyöjäsolujen toiminnan suhteellisesta lisääntymisestä. Tästä on seurauksena luun resorptio (hajoaminen) ja demineralisaatio (kivennäisaineiden väheneminen). Luun mikroverenkierron häiriö eli infarkti käynnistää osteonekroosin.
Naisilla on lisääntynyt riski sairastua osteoporoosiin johtuen siitä, että heidän elämänaikainen luun huippumassansa on yleisesti ottaen matalampi kuin miehillä ja että estrogeenikato menopaussin aikana kiihdyttää voimakkaasti luun demineralisaatiota.

Kaikki mitä osaamme sanoa tästä asiasta tässä vaiheessa on se, että naisten tulisi sukeltaa mahdollisimman konservatiivisesti. Siten he voivat yrittää minimoida riskin sairastua osteonekroosin. Olisi toivottavaa, ettei tämä luita vahingoittava sairaus vielä lisäisi heidän jo kasvanutta murtumariskiään, johon on syynä estrogeeniriippuvainen tyypin 1 osteoporoosi.


Olen saanut kutsun sukellusviikonloppuun El Hierrolle Espanjaan. Majoitustilat, joissa sukeltajat majoittuvat, sijaitsevat kuitenkin noin 1 000 m korkeudessa. Sukelluksia tulee olemaan 2 -3 päivässä eri syvyyksissä. Kaikki sukellukset ovat hyvin rajojen sisällä. Mikä tulisi olla vähimmäispinta-ajan ennen siirtymistä majoituspaikkaan?
Muista, että sukelluksen jälkeistä korkeuden muutosta, joka on yli 700 metriä, pidetään yhtä suurena riskinä kuin lentämistä sukeltamisen jälkeen. Tämä varoitus koskee siis myös sinua, koska muutos sinun tapauksessa on 1 000 metriä.

Kaikkein järkevintä on lopettaa sukeltaminen 24 tuntia ennen lentämistä tai siirtymistä korkeaan paikkaan. Alla on kerrottu lentämistä ja korkeita paikkoja koskevat minimiajat. DAN ja Sukellus- ja ylipainelääketieteen yhdistys (Undersea and Hyperbaric Medical Society) ovat yhdessä laatineet nämä ohjeet (Sheffield and Vann 2004).

  • Yksittäinen sukellus niiden rajojen sisällä, jotka eivät vaadi dekompressiopysähdyksiä: 12 tuntia
  • Toistuvat sukellukset tai sukelluksia useampana päivänä: 18 tuntia
  • Dekompressiosukellukset (suunnitellut tai suunnittelemattomat): huomattavasti enemmän kuin 18 tuntia

 

Tämä tarkoittaa siis sitä, että kun sukelluksia on 2 - 3 päivässä, sinun tulisi odottaa vähintään 18 tuntia.
Koska näin ei ilmeisestikään ole mahdollista toimia, sinun tulisi ehdottomasti joko rajoittaa sukellustesi määrä yhteen sukellukseen päivässä, antaa itsellesi riittävästi pinta-aikaa tai vaihtaa majoituspaikkaa.


Viimeisen sukellukseni aikana osuin merisiiliin, ja sen piikit upposivat reiteeni. En saanut niitä kaikkia poistettua, joten annoin vammojen parantua ja ajattelin, että piikit tulevat itsestään ulos. Ne ovat nyt kuitenkin edelleen reidessäni, ja reiteni turpoaa välillä. Voitteko ystävällisesti kertoa minulle, miten minun tulisi toimia?
Jos piikit ovat hyvin pieniä, elimistö poistaa ne lopulta sulattamalla ne itseensä.
Jos ne ovat isompia, on silloin parasta hakeutua lääkäriin, joka voi poistaa ne. Muuten ne muodostavat vierasesineen aiheuttaman granulooman, joka saattaa jättää näkyvän muhkuran ihon alle, vaikka se ei olekaan ongelma terveyden kannalta.

Neljä päivää sitten jouduin kosketuksiin meduusan kanssa Välimerellä. Apteekissa minua neuvottiin käyttämään Flubason 0.25 % emulsiovoidetta, jonka vaikuttava aine on desoksimetasoni. Lääke ei kuitenkaan tunnu lievittävän paljoakaan ärsytystä ja kutinaa. Voinko millään tavoin edistää paranemisprosessia?
Tällaisissa tapauksissa tavallinen hoito perustuu aina pääasiassa paikallisten kortisonipohjaisten voiteiden ja emulsiovoiteiden käyttöön. Lisäksi tulee käyttää antibioottivalmisteita, jos tulehdusvaara on olemassa.
Näin ei kuitenkaan näytä olevan sinun tilanteessasi. Kutina ja epämiellyttävä tunne saattaa usein kestää montakin päivää hoidosta huolimatta. Jos vaiva on todella kiusallinen, voit pyytää lääkäriäsi kirjoittamaan reseptin sellaista kortisonipohjaista voidetta varten, jossa kortisonin pitoisuus on korkeampi. Kutinaan voisit harkita puuduttavaa voidetta, joka on tarkoitettu käytettäväksi paikallisesti. Näitä voiteita saa ilmeisesti vain reseptillä, ja niissä on vaikuttavana aineena lidokaiini (ksylokaiini).

Miksi en voi käyttää vara-annostimen tyhjennyspainiketta, kun annan puhalluselvytystä loukkaantuneelle sukeltajalle vedessä? Tämä vaikuttaa minusta helpommalta kuin elvytyssuojan käyttäminen.
2-vaiheen annostimen tyhjennyspainikkeen käyttöä on ehdotettu monta kertaa, mutta mahdolliset riskit ja komplikaatiot ovat suuremmat kuin ne edut, joita sen käyttö näyttäisi tuovan mukanaan. Jos annostimen suukappale ei ole jo tajuttoman sukeltajan suussa valmiina, sen saaminen paikoilleen voi olla vaikeaa ja aikaavievää.

Jos saatavilla ei ole hyvää tiivistettä ja välinettä sukeltajan sierainten sulkemiseen, kaikki yritykset auttaa sukeltajaa hengittämään ovat turhia. Vaikka suukappale olisikin oikein sukeltajan suussa, vaarana on se, että laite työntää rentoutuneen kielen kurkun takaosaan ja sulkee näin hengitystiet. Jos annostimen suukappale olisikin jo valmiina suussa tai olisi sellaisessa asennossa, että se ei sulje hengitysteitä, seuraavaksi haasteetta toisi ilman antaminen. Tyhjennyspainikkeissa ei ole mitään todellista säätövalmiutta. 2-vaiheessa välipaine säädetään ympäröivään paineeseen, mutta tyhjennyspainikkeissa ei ole tätä toimintoa.

Näin ollen ne antavat keskipaineen kaasua suoraan 1-vaiheesta. Kun hengityskaasua syötetään keuhkoihin liian korkealla paineella, ne saattavat täyttyä liiaksi, ja tästä voi olla seurauksena vakavia vaurioita. Jos sukeltajan hengitystiet eivät pysy avoinna, tyhjennyspainikkeen avulla annettu hengityskaasu saattaa ajautua vatsaan aiheuttaen vatsan pullistumista.
Tällöin sukeltaja on vaarassa oksentaa. Oksentaminen puolestaan voi johtaa siihen, että mahan sisältöä vedetään hengitysteihin.

Kun puhalluselvytystä toteutetaan elvytyssuojainta käyttäen tai jollain vastaavalla menetelmällä, keuhkojen ventilointiin vaadittavat paineenvaihtelut antavat palautetta, jonka voi havaita käsin tunnustelemalla. Jos puhalluselvytys suoritetaan tyhjennyspainikkeen avulla, tätä tärkeää palautetta ei tule. Kun käytetään annostimen tyhjennyspainiketta, ei ole myöskään mahdollista lisätä kaasuun 100-prosenttista happea.
Ne elvytysmenetelmät, joita tällä hetkellä opetetaan sukelluskoulutuksen parissa, ovat kehittyneet vuosien ajan käytännön kokemuksen pohjalta.
Tyhjennyspainikkeita ei ole koskaan suunniteltu käytettäväksi hengenpelastusvälineinä. Kun loukkaantuneen sukeltajan hengitystä tuetaan, on hyvä luottaa vakiintuneisiin menetelmiin.


I would like to know if deep stops are always recommended for recreational dives, if the depth of the deep stop must be half of the maximum depth reached or half of the maximum pressure reached, and if, for multi-day dives, it is always recommended to do this deep stop
Syväpysähdyksen suorittaminen nousuvaiheessa puolessavälissä sitä enimmäissyvyyttä, joka saavutetaan virkistyssukellusten aikana, näyttää:
  • merkittävästi vähentävän reagoimattoman kaasun kuplia, jotka on havaittu Doppler-ultraäänilaitteella sukelluksen jälkeen;
  • alentavan reagoimattoman kaasun jännitettä "nopeissa" kudoksissa. Tämä on tärkeä seikka, joka korreloi selkäytimessä tapahtuvan kaasujen vaihdon kanssa.

Tätä aihetta koskevien tieteellisten julkaisujen tekijät ovat päätyneet siihen, että syväpysähdys voi alentaa sukeltajantautiin sairastumisen todennäköisyyttä.


Kirjoitan sinulle saadakseni tietoa siitä, sopiiko laitesukellus henkilölle, jolla on trombofilia eli tukosalttius. Kumppanillani, joka on sukeltaja niin kuin minäkin, todettiin joidenkin rutiinikokeiden jälkeen trombofilia (mutaatio C677T geenissä MTHFR samaperintäisenä). Hän on 41 vuotta vanha, ei polta, elää terveellistä elämää ja harrastaa liikuntaa. Tähän mennessä hänellä ei ole kertaakaan esiintynyt veritulppaa sydän- ja verenkiertoelimistössä. Edellä mainitut seikat huomioon ottaen haluaisin tiedustella, voiko hän edelleen jatkaa sukeltamista.
Ohjeena on, että hematologi suorittaisi täydellisen tromboembolisen riskiarvioinnin, jolloin saadaan selville, onko mutaatiota kantavalla kumppanillasi akuutti vai vain potentiaalinen riski saada veritulppa. Teoriassa kumppanillasi saattaa olla suurempi alttius sairastua sukellussairauteen, ja näin ollen neuvomme sinua huolehtimaan asiaankuuluvista ennakkotoimista, jotka liittyvät sukellusprofiileihin.

Näin voidaan alentaa sairastumisriskiä.

Seuraavassa on esitetty sellaisten sukellusprofiilien ominaisuuksia, joiden seurauksena kuplia syntyy kaikkein vähiten:

  • Älä suunnittele sukelluksia, joihin liittyvät pakolliset dekompressiopysähdykset.
  • Vältä mahdollisuuksien mukaan toistuvia sukelluksia, tai jos haluat sukeltaa toistuvasti, huolehdi siitä, että pinta-ajat ovat tarpeeksi pitkiä (vähintään 3 tuntia ja mielummin vielä pidempiä).
  • Rajoita pohja-aikaasi niin, että se ei ole yli 70 % siitä suoranousuajasta (No-Deco), jonka tietokoneesi ilmoittaa, kun on saavutettu maksimisyvyys. Vaihtoehtoisesti toimit sen mukaan, mitä sukellustaulukossasi on esitetty.
  • Sukella niin, että saavutat maksimisyvyyden heti alussa ja lähde sitten nousemaan. Vältä oleskelua matalassa niin että sen jälkeen sukellat taas syvemmälle.
  • Jos sukellustietokoneessasi on mahdollista käyttää kehittyneempiä asetuksia, aseta "GF Low" alle 30: ja "GF High" kohtaan 70.
  • Käytä mahdollisuuksien mukaan rikastettuja ilmaseoksia ja aseta tietokoneesi asetukset tai käytä sukellustaulukkojasi sen mukaan kuin käyttäisit ilmaan sukeltaessasi.

Lääkärini laittoi minulle hiljattain implantoitavan defibrillaattorin. Mitkä ovat mahdollisuuteni palata sukeltamisen pariin sen jälkeen kun olen toipunut toimenpiteestä? Minulle on kerrottu, että tämä laite toimii samoin kuin tahdistin?
Näiden implantoitavien laitteiden on havaittu olevan hyödyksi potilaille, joilla on riski saada kammiotakykardiaa, kammiovärinää tai muita rytmihäiriötä, jotka voivat johtaa äkilliseen sydänpysähdykseen. Sydämentahdistinominaisuus lisää potilaan sydämen sykettä silloin, kun se hidastuu liikaa. Näitä sisäisiä laitteita käytetään mahdollisten henkeä uhkaavien rytmien hoidossa, joko sydämentahdistinominaisuudella varustettuina tai ilman.

Sukelluslääketieteen erkoislääkärien mielipide on, että ne henkilöt, joilla on tällainen implantoitava laite, eivät ole kykeneviä sukeltamaan.

Syynä on se, että heidän terveydentilaansa liittyy mahdollisesti henkeä uhkaava toimintahäiriö. Kyseisten laitteiden avulla on tarkoitus ennaltaehkäistä äkillistä sydänpysähdystä, mutta sydän saattaa myös itsessään olla yleisesti huonossa kunnossa, jolloin sukellusturvallisuus on uhattuna.
Vaikka sukeltaminen onkin hyvin rentouttavaa, joutuu sydän kuitenkin sukellettaessa työskentelemään tavallista kovemmin. Sydämen on kyettävä tarvittaessa vastaamaan tehokkaasti kaikkeen lisääntyneeseen aktiivisuuteen. Näin on erityisesti silloin, kun kyseessä on hätätilanne.

Sydän, joka on altis henkeä uhkaaville rytmeille, on todennäköisimmin kärsinyt sepelvaltimotaudista tai muista sellaisista tiloista, jotka vaikuttavat sydämen lihaskudokseen tai sen sähköisiin reitteihin. Jos sukeltajan kardiologi antaa jotain liikuntarajoituksia, on se merkkinä siitä, että sukeltaminen ei todennäköisesti ole se paras vaihtoehto.


Näytetään tulokset 1 - 20 / 60