Lääketieteen ukk
Hae

Toimin vakinaisesti sukelluskouluttajana. Minulta on tarkoitus poistaa poskihammas, ja sen tilalle pitäisi laittaa implantti. Haluaisin nyt tietää, kuinka pitkään minun tulisi teidän suosituksenne mukaan odottaa ennen kuin palaan sukeltamisen pariin. Oletuksena siis on, että hampaan poistosta tai implantin laittamisesta ei kummastakaan seuraa mitään komplikaatioita.
Tällä hetkellä ei ole olemassa kirurgien laatimia yhteisiä suosituksia liittyen suukirurgiaan ja laitesukeltamiseen. Yleisesti ottaen voidaan sanoa, että mitä monimutkaisemmasta leikkauksesta on kyse, sitä kauemmin pitää odottaa ennen sukeltamista. Kirurgiset komplikaatiot lisäävät tätä aikaa, samoin kuin piilevät sairaudet, tupakointi ja alkoholin käyttö.

Leikkauksen jälkeisen osseointegraation (implantin yhdistyminen luuhun) aikana on tarpeen välttää kaikkea sellaista, mikä voi aiheuttaa painetta implantin ja paranemisruuvin päälle tai paranemisjatkeeseen.

Kun sukeltamaan lähdetään liian pian leikkauksen jälkeen, siitä aiheutuva vaikka vähäinenkin paine voi vahingoittaa implantointialuetta. Jos annostimen purentakisko tulee esimerkiksi implantointialueen päälle, alueelle välittyvä purentavoima voi vahingoittaa implanttia. On myös muita seikkoja, jotka tulee ottaa huomioon. Sukeltamista tulisi välttää niin kauan kuin on tarpeen muiden suukirurgiseen toimenpiteeseen liittyvien komplikaatioiden estämiseksi. Huomioon otettavia seikkoja ovat seuraavat:

  • revaskularisaatio (verenkierron palauttaminen);
  • implantin stabilointi;
  • paineen muutokset suuontelossa ja nenän sivuonteloissa;
  • potilaan kyky pitää annostinta suussa;
  • kipuun tai tulehdukseen käytettävät lääkkeet.

 

Luunsiirrot ja nenän sivuonteloiden kirurgiset toimenpiteet ovat monimutkaisempia ja vaativat pidemmän odotusajan. Mitä suurempi luunsiirtoalue on, sitä pidempään tulee odottaa ennen sukeltamista. Jotkut lääkärit kehottavat välttämään ainakin kuuden kuukauden ajan kaikkea sellaista toimintaa, joka aiheuttaa mikroliikettä. Luun täydellinen paraneminen implantointialueella saattaa itse asiassa kestää jopa kokonaisen vuoden. Vaikka sukeltaminen lyhyemmänkin ajan kuluttua ei todennäköisesti aiheuta ongelmia, kirurgisi tulisi kuitenkin antaa ohjeet sopivan odotusajan suhteen. Noudata hänen ohjeitaan, vaikka hän ei olisikaan omaa kokemusta sukeltamisesta.

Koska implanttisi on poskihammas, sinua eivät koske annostimen puremiseen liittyvät ongelmat. Muut seikat sinun on kuitenkin otettava huomioon.


Minulla on kaksi lääketieteellistä kysymystä, jotka molemmat liittyvät hammasongelmiin. Kuinka pitkään minun pitäisi odottaa, ennen kuin lähden sukeltamaan hampaan poiston jälkeen? Kuinka pitkään pitää suositusten mukaan olla sukeltamatta, kun on tehty luunsiirto tulevaa ruuvin asentamista varten?
Hampaan poisto ei välttämättä edellytä sitä, että sinun pitäisi olla sukeltamatta. Jos sinulla ei ole ilmennyt mitään komplikaatioita, voit sukeltaa koska vain haluat ja kun tunnet olosi hyväksi. Jos sinulle on tehty luunsiirto ennen hammasproteesin asentamista, on suositeltavaa pitää sopivaksi arvioitu tauko sukeltamisessa.
Sukellus ei sinänsä ole mitenkään erityinen ongelma kummankaan mainitsemasi toimenpiteen kohdalla. Kun siis leukakirurgisi antaa sinulle luvan palata normaaliin jokapäiväiseen elämään, voit tällöin myös harrastaa taas sukeltamista.

Palasin äskettäin sukelluslomalta. Noin viikon kuluttua paluuni jälkeen minulle tuli ongelmia yhteen hampaaseeni. Kolme päivää myöhemmin oli tarpeen tehdä juurihoito. Hammaslääkärini sanoi, että hän tunsi myös yhden toisen sukeltajan, joka myös tarvitsi juurihoitoa. Samoin vaimoni ystävälle, joka on myös sukeltaja, tehtiin juurihoito. Onko tämä vain yhteensattumaa vai onko kyseessä jokin sukeltamiseen liittyvä ongelma.
Ei ole voitu näyttää toteen, että juurihoitojen ja laitesukelluksen välillä olisi jokin syy-seuraussuhde. Mahdollista on, että puristaessasi toistuvasti annostinta hampaillasi, jokin piilevä ongelma on pahentunut. Juurihoitoa tarvitaan yleensä silloin kun hampaan hermo on vaurioitunut johtuen hampaisiin kohdistuneesta suorasta iskusta.

Syynä voi olla myös hammasmätä, paise tai tulehdus. Useimmiten juurihoito tehdään potilaille, jotka ovat yli 50-vuotiaita ja joilla on ollut jokin edellä mainituista tilanteista heidän käytettyään hampaitaan koko elämänsä.
Tuhansien yli 50-vuotiaiden sertifioitujen sukeltajien keskuudessa on juurihoitoja raportoitu harvoin.
Ongelmasi on siis mitä suurimmalla todennäköisyydellä ollut vain yhteensattuma, ja se olisi varmaankin tullut esiin, vaikka et olisi ollutkaan mukana laitesukelluksella.
Heti juurihoidon jälkeen on olemassa pieni tulehdusriski.
Sukeltamisen suhteen ei kuitenkaan pitäisi olla mitään ongelmia sen jälkeen kun hammaslääkärisi on antanut sinulle luvan sukeltaa.


Olen 45-vuotias ja olen sukeltanut vuodesta 2012 lähtien. Haluaisin tietää, voinko sukeltaa, vaikka minulla on tulehduksellinen suolistosairaus?
Tulehduksellinen suolistosairaus (IBD) voi johtua haavaisesta paksusuolentulehduksesta tai Crohnin taudista. Pääasiallisia oireita ovat ripuli, joka voi olla veristä, vatsakipu, pahoinvointi ja oksentelu.

Usein siihen liittyy myös kuumetta ja painonlaskua. Yleensä IBD:tä esiintyy tavallisimmin sukeltajilla, jotka ovat iältään 20 ja 40 välillä. Heillä on usein seuraavanlaisia kokemuksia:

  • Ajoittainen sairastelu, johon liittyy pitkät ajanjaksot normaalia suolen toimintaa
  • Komplikaatiot, joihin kuuluvat anemia, elektrolyyttihäiriöt, nestehukka, nesteiden heikko imeytyminen, maksasairaudet ja yleinen väsymys

Lääkehoito pitää usein sisällään kortikosteroidien käytön, josta saattaa olla seurauksena henkilön heikentynyt kyky vastustaa infektioita.

Terveydentila ja sukeltaminen:
Henkilön, joka sairastaa oireellista tulehduksellista suolistosairautta, ei tulisi sukeltaa ennen kuin oireita on saatu lievennettyä hoidon avulla, niin että hän ei enää tarvitse lääkitystä. Kun kyseessä on henkilö, jolla ei ole mitään IBD:hen tai sen hoitoon liittyviä merkittäviä komplikaatioita, voi harkita sukeltamista. Sydän- ja verenkiertoelimistön kunnon on lisäksi oltava riittävä.


Olen 56-vuotias, ja terveyteni on hyvä. Kolme vuotta sitten minulla oli idiopaattinen keuhkoveritulppa. Minulla ei ole enää verenohennuslääkettä käytössäni, ja olen edelleen hyvin aktiivinen. Voinko sukeltaa vielä?
Kun arvioidaan henkilön sukelluskuntoa keuhkoveritulpan jälkeen, on tarpeen ottaa huomioon useita seikkoja. Ensimmäiseksi tulee kysymykseen syyn selvittäminen, koska on tärkeää määrittää uusiutumisriski. Tämän riskin määrittäminen voi olla vaikeaa sinun tapauksessasi, koska keuhkoveritulppasi oli idiopaattinen (syy tuntematon).

Seuraavaksi on arvioitava, ovatko keuhkot vaurioituneet.
Arvet tai kiinnikkeet voivat estää kunnollisen kaasujen vaihdon, jolloin sukeltaminen ei ole turvallista. DAN ei voi yksilötasolla arvioida sukeltajien terveydentilaa sukelluksen suhteen, vaan lääkärin on tehtävä päätös tässä asiassa. Sukelluskunnon arviointi sinun tilanteessasi on parasta aloittaa teettämällä keuhkojen ohutleikespiraali-TT.
Sen avulla voidaan arvioida, onko keuhkokudoksessa vaurioita. Jos niitä ei ole, sukellusta voidaan harkita rasituksen sietokyvyn ollessa normaali. Kohonnut verenpaine keuhkoissa ja muut tilanteeseen liittyvät sairaudet voivat rajoittaa kykyä kestää rasitusta.
Joillakin lääkkeillä voi olla sivuvaikutuksia, jotka voivat myös rajoittaa kykyäsi sukeltaa turvallisesti.
Näin ollen sinun olisi hyvä keskustella lääkärin kanssa kaikista käyttämistäsi lääkkeistä sekä myös koko sairaushistoriastasi. Jos lääkärisi on sitä mieltä, että voit palata takaisin sukeltamisen pariin, pyydä häneltä asiasta kirjallinen lausunto, jonka voit esittää sukellusten järjestäjille.
He nimittäin todennäköisesti vaativat sinulta kirjallisen selvityksen terveydentilastasi ennen kuin he päästävät sinut sukeltamaan.


Viime viikolla sairastuin flunssaan ja minulla oli korkea kuume. Tähän liittyi myös hengitysvaikeuksia. Lääkärin diagnoosi tutkimusten jälkeen oli bronkospasmi (keuhkoputkikouristus), ja hän määräsi minulle seuraavan lääkityksen: kolmen päivän kuuri Azithromycin-antibioottia ja sitten Ambroxole. Nyt vaikuttaa siltä, että nenän kautta hengittäminen onnistuu taas. Muutaman päivän kuluttua käyn vielä lääkärintarkastuksessa. Kuulisin mielelläni teidän mielipiteenne, ennen kuin lähden taas sukeltamaan.
Voit palata takaisin sukelluksen pariin turvallisesti sen jälkeen, kun lääkärisi vahvistaa,
että akuutti tulehdus ylemmissä hengitysteissä ja keuhkoputkissa on täysin parantunut eikä sinun siis tarvitse enää käyttää lääkitystä.

Minulla oli spontaani ilmarinta joitakin kuukausia sitten. Kuinka pitkään minun pitäisi odottaa ennen kuin voin jälleen sukeltaa?
Valitettavasti spontaania ilmarintaa pidetään nykyään absoluuttisena kontraindikaationa sukeltamiselle.

Tähän on kaksi syytä.

  1. Ensiksikin, jos kyseinen tila on ilmaantunut ilman mitään vammaa (siis nimensä mukaisesti spontaanisti), se saattaa tulla uudestaan koska tahansa.
  2. Itse asiassa joidenkin tilastojen mukaan puolelle niistä henkilöistä, joilla on ollut spontaani ilmarinta aikaisemmin, kehittyy tämä tila uudestaan jossakin vaiheessa.

Toiseksi, jos ilmarinta syntyy sukelluksen aikana, mikä tahansa paineen lasku lisää ilman määrää keuhkopussinontelossa. Näin käy esimerkiksi pinnalle nousun aikana. Tästä seuraa jänniteilmarinta, kun sisäinen paine puristaa keuhkoja ja sydäntä. Tämä on henkeä uhkaava tila, erityisesti silloin kun se ilmenee veden alla oltaessa, juuri pintaan noustua tai jopa sukellusaluksella. Kaiken kaikkiaan mahdollisten kohtalokkaiden seurausten riski on liian suuri, joten on tarpeen ymmärtää, että sukeltamista on tässä tilanteessa vältettävä. Tämä rajoitus koskee myös kaikkia muita tilanteita, joissa altistutaan ylipaineelle. Näin on esimerkiksi painekammioiden kohdalla, vaikka kyse olisi vain harjoittelusta.


Miten PMS-oireet vaikuttavat minuun silloin kun sukellan?
Premenstruaalinen oireyhtymä eli PMS sisältää joukon vähän ymmärrettyjä ja huonosti määriteltyjä psykofysikaalisia oireita, joita monet naiset (25 - 50 prosenttia naisista) kokevat kuukautiskierron loppuvaiheessa juuri ennen kuukautisvuodon alkamista. PMS-oireisiin kuuluu mielialan vaihtelua, ärtyneisyyttä, henkisen toimintakyvyn alenemista, jännittyneisyyttä, väsymystä, masennusta, päänsärkyä, ilman kertymistä, turvotusta, rintojen arkuutta, nivelkipuja ja ruokaan liittyviä mielitekoja. Vakavan premenstruaalisen oireyhtymän on havaittu pahentavan piileviä henkisiä häiriöitä. Joissakin tapauksissa käytetään progesteronia, mutta mitään yksinkertaista, yhtenäistä hoitomuotoa ei ole olemassa.

SUKELLUSKUNTO JA SUKELTAMISEEN LIITTYVÄT ONGELMAT

Tutkimus on osoittanut, että onnettomuudet ovat yleensä tavallisempia naisilla niinä aikoina, kun heillä on PMS-oireita. Jos nainen siis kärsii premenstruaalisesta oireyhtymästä, saattaa olla viisasta sukeltaa konservatiivisesti tänä aikana. Mitään tieteellistä näyttöä ei kuitenkaan ole siitä, että naiset olisivat alttiimpia sukellussairaudelle tai sukellusonnettomuuksille ja sukelluksen aiheuttamille vaurioille.

Jos henkilöllä on todettu masennusta tai epäsosiaalisia taipumuksia, pitäisi hänen edellytyksensä osallistua sukelluksille myös arvioida. Hän saattaa olla vaaraksi sekä itselleen että sukellusparilleen.


I would like some information regarding the best contraceptive method to use, more compatible with diving. I am oriented towards the copper-based intrauterine device (IUD), which does not involve taking hormones.
Tällä hetkellä ei ole tiedossa mitään lääketieteellisiä seikkoja, joiden perusteella jokin ehkäisymenetelmä olisi toista parempi, kun kyse on altistumisesta dekompressiostressille. Kierukkaa koskevia kliinisiä kokeita tai siihen liittyvää tietoa ei ole saatavilla. En kuitenkaan näe mitään sen käyttöön liittyviä erityisiä vasta-aiheita, kun on kyseessä sukeltaminen.

Perussääntönä on, että suun kautta otettavien ehkäisyvalmisteiden käyttöön ei myöskään liity mitään vasta-aiheita sukeltamisen suhteen. Näin on silloin, kun lääkkeen käyttö ei ole aiheuttanut mitään sivuvaikutuksia tai jos ei ole todettu mitään suurempaa henkilökohtaista riskiä verisuonitukosten suhteen.

Tämä viimeksi mainittuhan vaikuttaisi myös ehkäisyvalmisteen määräämiseen. Edellä sanotusta huolimatta kannattaa kuitenkin ehdottomasti valita konservatiivisia sukellusprofiileita. Ei siis tule tehdä sukelluksia, jotka vaativat dekompressiopysähdyksiä. Päivää kohden on hyvä olla vain kaksi sukellusta maksimisukellussyvyyden ollessa 30 metriä ja pohja-ajan 70 - 75 % maksimirajasta. Nitroksia voidaan käyttää niin, että sukellusajat on laskettu ilmalle.


Minulla on kysymys, joka koskee rintaruokintaa ja sukeltamista. Vaimoni ja minä saimme äskettäin lapsen. Vaimoni imettää vauvaa edelleen, ja jos kaikki sujuu hyvin, hän haluaisi jatkaa sitä vielä vähintään neljän kuukauden ajan. Toisaalta hän haluaisi kovasti jatkaa taas sukeltamista. Mietin sitä, voiko typpi vaikuttaa vauvaan? Typpihän kertyy kudoksiimme vähitellen ja joutuu ilman muuta myös äidinmaitoon. Sukellamme enintään 30 metrin syvyydessä, emmekä tee dekompressiosukelluksia. Onko tästä aiheesta tehty mitään tutkimuksia? Miten sukeltaminen saattaisi vaikuttaa vauvaan? Luulen, että vaimoni voisi lypsää maitoa ennen sukellusta, niin että hän voi ruokkia vauvaa maidolla, jossa ei ole typpeä. Haluaisin kuitenkin vielä tietää, kuinka kauan kestää, ennen kuin typpi on poistunut rintakudoksesta?
Typpi ei kerry äidinmaitoon, ja vaikka näin kävisikin, tällaisen maidon juominen ei aiheuttaisi mitään dekompressiovaaraa vauvalle. Vaimosi voi siis jatkaa sukeltamista muutamien viikkojen kuluttua synnytyksestä.

Yleinen suositus on odottaa vähintään kolme viikkoa, jotta elimistö ehtisi toipua synnytyksestä ja hormonaalisista muutoksista.

Ensimmäisten kuukausien aikana on suositeltavaa tehdä vain sellaisia sukelluksia, jotka eivät vaadi pakollisia dekompressiopysähdyksiä. Meidänhän ei tule aliarvioida niitä elimistössä tapahtuneita muutoksia, joita yhdeksän kuukautta kestänyt raskaus on saanut aikaan. Yksi haitallinen tekijä kuitenkin imetyksen aikaiseen sukeltamiseen liittyy. Kun vaimosi sukeltaa imetysaikana, sukelluspuvun rintakehään ja rintaan kohdistama paine saattaa joissakin tapauksissa alentaa maidontuotantoa. (Tämä on tunnettu menetelmä niiden naisten kohdalla, jotka haluavat lopettaa rintaruokinnan.
He pukevat ylleen tiukat vaatteet tai sitovat tiukan sidoksen rinnan ympärille.) Koska vaimosi ei kuitenkaan aio pitää sukelluspukua päällään koko päivää, tämä riski ei ole kovin suuri.


Onko turvallista imettää lasta sukelluksen jälkeen?
Kyllä on. Sukellus ei vaikuta äidinmaitoon haitallisesti, eikä lapsella ole riskiä sairastua sukeltajantautiin.

Vaikka typpi kerääntyy äidin elimistön kaikkiin kudoksiin ja nesteisiin, inertti kaasu haihtuu nopeasti turvallisen sukeltamisen jälkeen.
Mitättömän pieni määrä typpeä saattaa jäädä jäljelle äidinmaitoon, mutta se on reagoimatonta eikä aiheuta mitään vaaraa lapselle. Bakteerien kasvu saattaa kuitenkin lisääntyä iholla sukelluspuvun alla, joten rintojen huolellinen pesu sukelluksen jälkeen ennen imettämistä auttaa ehkäisemään sairastumista.


Minua on äskettäin pyydetty opettamaan 16-vuotiasta autistista tyttöä sukeltamaan. Haluaisin tietää, onko se mahdollista ja liittykö tähän joitakin ongelmia tai sellaisia tekijöitä, jotka estävät tämän?
Autismiin liittyy hyvin monia sellaisia piirteitä, jotka ovat vasta-aiheita sukeltamiselle. Niihin kuuluvat esimerkiksi kommunikointivaikeudet, joiden seurauksena tyttö saattaa joutua todella suureen vaaraan veden alla.
Koska sukelluskunnon arviointi on hyvin arkaluontoinen ja monimutkainen asia, neuvoisin sinua ottamaan yhteyttä sukelluslääketieteen erikoislääkäriin. Hän voisi tutkia tytön ja antaisi sitten arvionsa sinulle suoraan.
Tämän jälkeen tulee kuulla myös tytön neuropsykologin mielipide, ja sukelluslääkärin mielipidettä tulee sitten verrata neuropsykologin mielipiteeseen.

Minulla on säännöllisesti päänsärkyä sukelluksen jälkeen. En kärsi migreenistä, eikä minulla ole päänsärkyä lyhyiden sukellusten jälkeen. Missä mahtaa olla vika?
Jatkuvasti sukeltamisen jälkeen toistuviin päänsärkyihin voi olla lukuisia eri syitä.

Useimmiten syyt ovat seuraavat:

  1. Hiilidioksidin kertyminen vereen, joka puolestaan johtuu vääristä hengitystekniikoista. Tällainen päänsärky on erittäin kova, ja se kestää melko kauan.
  2. Epäedullinen sukellusasento, jolloin kaularanka on yliojennuttuna. Niskan alueen lihakset tuntuvat tällöin usein kovilta.
  3. Annostimen suukappaleen pureminen liian kovaa voi johtaa purentalihasten ja niskan asentoa ylläpitävien lihasten ylikuormitukseen. Tästä saattaa olla seurauksena kovia päänsärkyjä, joiden kuitenkin tulisi hellittää nopeasti sukelluksen jälkeen.

Minulla on oppilas, joka haluaa oppia sukeltamaan, mutta hänellä on CP-vamma. Mitä ongelmia tähän liittyy?
CP-vamma tarkoittaa aivovammaa, joka on tullut syntymässä. Se ilmenee eriasteisina toimintahäiriöinä. Se kattaa laajan kirjon erilaisia henkilön terveydentilaan liittyviä ongelmia, jotka vaihtelevat poikkeavasta kävelystä hyvin vakavasti invalidisoiviin vammoihin.

Joissakin tapauksissa tilaan liittyy myös kohtauksia, oppimisvaikeuksia ja puhehäiriöitä.

Sukelluskunto riippuu täysin siitä, missä määrin CP-vamma rajoittaa yksilön toimintakykyä.

Hakijat, joilla on lieviä ongelmia, voivat saada sukeltajan pätevyyden. Ne, joilla puolestaan on vakavampia toimintahäiriöitä, voivat pätevöityä jonkin sellaisen laitesukellusohjelman kautta, joka on tarkoitettu liikuntarajoitteisille.
Erityisen tärkeää on se, että henkilöllä ei esiinny kohtauksia ja että hän kykenee toimimaan vesielementissä.
Laitesukellukseen osallistumiseen vaaditaan tapauskohtainen arviointi.


Kun poikani oli nuori, hänellä oli elämässään ajanjakso, jolloin hän pyörtyi usein. Lääkärit eivät oikein koskaan saaneet selville, mistä tämä johtui? Iän myötä kohtaukset näyttävät hävinneen. Nyt hän haluaisi oppia sukeltamaan. Ovatko nämä aiemmin tapahtuneet pyörtymiskohtaukset ongelma sukeltamisen suhteen?
Tähän kysymykseen on vaikea vastata, koska monet eri tekijät voivat aiheuttaa ohimeneviä muutoksia tajunnassa. Näihin tajunnan muutoksiin kuuluu myös verenpaineen laskusta johtuva pyörtyminen. Sitä esiintyy hyvin yleisesti nuorilla ihmisillä. Tajunnan muutoksiin kuuluu myös muutos sydämen rytmissä, joka on yleisempää vanhemmilla ihmisillä. Samoin näihin liittyvät lääkityksen vaikutukset ja psykologiset tuntemukset, kuten hallusinaatiot.
Tajunnan menetys voi liittyä epilepsiaan, mutta myös muista syistä johtuva tajunnan menetys veden alla johtaa todennäköisesti vakaviin vaaratilanteisiin. Kun sukellettaessa käytetään hengityskaasuna nitroksia tai seoskaasua, hapen kohonneet osapaineet voivat lisätä kohtausten todennäköisyyttä. Kohonnut hiilidioksidipitoisuus voi myös lisätä kohtauksen riskiä. Paras neuvo tässä tilanteessa on se, että hankittaisiin täsmällinen diagnoosi näistä tajunnan tilan vaihteluiden syistä. Tehokasta hoitoa on usein saatavilla. Sukelluskuntoa ei voida arvioida riittävän hyvin, ennen kuin syy on selvitetty. Se voi viedä jonkin aikaa, ja on tarpeen käydä neurologin tai jonkun muun asiantuntijan vastaanotolla.

Rakastan sukeltamista, mutta minulla diagnosoitiin MS-tauti vähän aikaa sitten. Voinko tästä huolimatta jatkaa sukeltamista?
Tälle immunologiselle sairaudelle, jota esiintyy sekä nuorilla että keski-ikäisillä, on tyypillistä neurologisen toimintahäiriön jaksot. Jaksojen välillä on usein aikoja, jolloin oireet lievittyvät. Toimintahäiriöiden vakavuus vaihtelee melko paljon. Hoito on parantunut viime vuosien aikana.

Terveydentila ja sukeltaminen

  1. Ei ole mitään todistusaineistoa siitä, että sukellus itsessään vaikuttaisi jollain tavoin tähän tautiin. Noin 20 vuotta sitten tehtiin kokeilu, jossa pyrittiin hoitamaan MS-tautia ylipaineistetulla hapella. Hoito ei kuitenkaan tuottanut toivottuja tuloksia. Siitä ei ollut sen enempää hyötyä kuin haittaakaan potilaille.
     
  2. MS-tautia sairastavia henkilöitä on ohjeistettu välttämään sellaista liikuntaa, joka johtaa uupumiseen. Samoin heidän tulee välttää kehon viilenemistä tai liiallista lämpenemistä. Nämä ohjeet sopivat myös sukeltamista harjoittaville MS-potilaille.
     
  3. Jokaisen kandidaatin kohdalla tulee ottaa aina yksilöllisesti huomioon, kestääkö hän fyysistä kuormitusta ja hallitseeko hän vedessä tarvittavat taidot.

Olen kouluttaja. Joitakin päiviä sitten eräs henkilö tuli luokseni voimassa olevan sukellustodistuksen kanssa. Hän kertoi minulle, että hänellä on epilepsia, jota hoidetaan. Olen huolissani siitä, että hän voi saada kohtauksen veden alla ollessaan. Voitteko neuvoa minua jotenkin tässä tilanteessa?
Sukeltamista voidaan harkita silloin kun seuraavat kolme ehtoa täyttyvät. Tämä koskee sekä oppilastasi että myös yleisesti kaikkia epilepsian muotoja. -kohtauksia ei ole esiintynyt yli viiteen vuoteen -normaali EEG -lääkehoito ei ole enää tarpeen
Mainitsemassasi tapauksessa kolmas ehto ei toteudu, joten ehdottaisin, että oppilaasi hakeutuu sukellus- ja ylipainelääketieteen erikoislääkärin tarkastettavaksi. Tämä voi arvioida henkilön sukelluskunnon suhteessa hänen sairautensa aikaisempaan kulkuun.

Olen aloitteleva sukeltaja, ja minulla on ongelmia korvien paineentasauksen kanssa. Olen kuullut, että minun ei pitäisi sukeltaa, jos käytän avaavaa nenäsuihketta. Onko sukeltaminen turvallista, jos käytän steroidivalmistetta nenäsuihkeena?
On hyvin tavallista, että uusilla sukeltajilla on vaikeuksia välikorvan paineentasauksessa. Kun saat kokemusta ja opit sinulle parhaiten sopivia tasaustekniikoita, paineentasauksesta tulee yleensä helpompaa. Eri lääkkeisiin ja sukeltamiseen liittyvää tutkimustietoa on saatavilla vain vähän. Ei ole kuitenkaan mitään erityisesti syytä epäillä, että steroideja sisältävät nenäsuihkeet aiheuttaisivat ongelmia sukeltajille sen perusteella, mitä tiedetään näiden lääkkeiden sivuvaikutuksista.

Avaavat nenäsuihkeet saattavat olla nopean vaikutuksensa takia houkutteleva vaihtoehto, mutta steroideja voidaan kuitenkin pitää turvallisempina monestakin syystä.

Jos korvatorvea, välikorvaonteloa ja sivuonteloita peittävissä soluissa on turvotusta ja tulehdusta, seurauksena saattaa olla tukkoisuutta ja painevamma. Näitä rakenteita peittävät limakalvot ovat suonitettuja, ja avaavat nenäsuihkeet tarjoavat lyhytaikaisen ratkaisun tukkoisuuteen supistamalla limakalvojen verisuonia.

Tämä vähentää turvotusta. Kun avaavan lääkkeen vaikutus kuitenkin lakkaa, verisuonet eivät enää ole supistuneina. Tällöin ne turpoavat jälleen, ja niihin saattaa kertyä verta jopa enemmänkin kuin alkutilanteessa. Tämä vaikutus tunnetaan rebound-ilmiönä. Steroidit eivät toimi samalla tavalla kuin avaavat nenäsuihkeet. Ne eivät supista verisuonia, joten niiden käytöstä ei myöskään seuraa rebound-vaikutusta.
Avaaviin nenäsuihkeisiin liittyy myös se haittapuoli, että ne on tarkoitettu vain lyhytaikaiseen käyttöön, ja ne eivät enää ehkä tehoa, jos niitä käytetään jatkuvasti. Steroidit, esimerkiksi flutikasonipropionaatti ja vastaavat lääkeaineet, on puolestaan tarkoitettu käytettäviksi huomattavasti pidempiä aikoja kuin avaavat nenäsuihkeet.
Näin ollen välikorvan painevamman ennaltaehkäisyssä olennaista on välttää avaavia nenäsuihkeita ja opettaa sukeltajia tasaamaan välikorvien paine oikein laskeutumisen aikana.


Olin neljä viikkoa sitten leikkauksessa, jossa minulle tehtiin tympanoplastia (tärykalvossa olevan reiän korjaus) ja mastoidektomia (tulehduksen hoitaminen korvan takana olevassa luussa). Koska voin jälleen mennä sukeltamaan, vai tulisiko minun toistaiseksi olla sukeltamatta?
Välikorvan alueelle tehtävät leikkaukset voivat vaikuttaa keuhkotuuletukseen monin eri tavoin. Mastoidektomia on erittäin monimutkainen leikkaus. Tympanoplastiaan tavallisesti liittyvien toimenpiteiden jälkeen sukelluskunto palautuu yleensä nopeasti, kun tärykalvo on vahva. Sukelluskunnon arvioi aina korva-, nenä- ja kurkkutautien erikoislääkäri. Mastoidektomiassa paraneminen vie vähintään 8 - 12 viikkoa.
Myös tässä tapauksessa korva-, nenä- ja kurkkutautien erikoislääkäri arvioi sen, voiko kyseinen henkilö jatkaa sukeltamista. Kun korva on täysin parantunut, erikoislääkärin tekemä tarkka tutkimus on välttämätön korvan anatomiassa tapahtuneiden muutosten takia. Hän tutkii, onko korva tarpeeksi kestävä ja onko sen kyky tasata painetta riittävä näissä tapauksissa.

Tiedän, että sukelluksen jälkeinen väsymyksen tunne voi olla merkki sukeltajantaudista. Tunnen kuitenkin lähes aina itseni väsyneeksi sukelluksen jälkeen. Pitäisikö minun olla huolissani tästä?
Sukelluksen jälkeen koettava normaali väsymys (ts. taustalla ei ole sairautta) vaihtelee eri henkilöillä. Sellaiset tekijät kuin yksilöllinen kunto, lämpöstressi, varusteet, sukellustaidot, sukelluksen aikana tehty työ, psykologinen stressi (positiivinen tai negatiivinen) ja erilaiset häiriöitä aiheuttavat seikat voivat kaikki vaikuttaa siihen, kuinka väsyneeksi itsesi tunnet.

Edellä mainitut tekijät aiheuttavat siis sen, että väsymyksen määrästä on vaikea arvioida, onko sen taustalla sukeltajantauti (DCS) vai ei. Epätavallinen väsymys on kuitenkin jo pitkään luokiteltu yhdeksi sukeltajantaudin oireeksi.

Edelleenkin on vaikea osoittaa sitä mekanismia, joka on väsymyksen taustalla silloin kun kyse on sukeltajantaudista. Se on kuitenkin mahdollisesti elimistön reaktio niihin erilaisiin fysiologisiin tapahtumiin, joita eri kudoksissa on käynnissä sairastumisen takia. Tämä reagointi voi tapahtua joko hermokudosten suoran ärsytyksen kautta tai sitten epäsuorasti muiden kudosten ärsytyksen välityksellä. Tällä hetkellä huomiota kiinnitetään sukeltajantaudin biokemiallisten markkereiden tunnistamiseen ja on mahdollista, että tämä auttaa löytämään vastauksia näihin kysymyksiin.

Toistaiseksi voimme kuitenkin todeta, että sukeltajantauti on monimutkainen ja monitahoinen reaktio dekompressioon liittyviin ongelmiin. Epätavallinen tai kohtuuton väsymys on yksi tunnetuista oireista. (Kyse on siis väsymyksestä, joka on kyseisen henkilön kohdalla normaalia väsymystä voimakkaampaa, kun otetaan huomioon sukellusaltistus.)


Näytetään tulokset 21 - 40 / 60