• Auringon valolle altistuminen tai maskin ja/tai annostimen aiheuttama mekaaninen vamma saattaa pahentaa haavaa, jolloin seurauksena voi olla isompi rupi ja paranemisprosessin piteneminen.
   
• Jos haavasta vuotaa verta tai jotain muuta eritettä tai se on avonainen, vedessä olevien patogeenien aiheuttaman tulehduksen riski on huomattava. Bakteeritulehdusten seurauksena huuliherpeksestä saattaa tulla hyvinkin haastava hoidettava, joten on tärkeää pestä herpesalue huolellisesti vedellä ja saippualla ja pitää se niin puhtaana ja kuivana kuin mahdollista.
   
• Jos maskin reunus tulee haavan päälle, niin että se ärsyttää tai hankaa sitä, tulisi sukeltaminen tällöin siirtää myöhemmäksi. Sama koskee myös annostinta. Jos sen käyttäminen aiheuttaa ärsytystä haavassa, ei sukeltaminen ole suositeltava vaihtoehto.
   
• Sukelluskumppanien tulisi ottaa huomioon se, että huuliherpes on tarttuva tauti. Näin ollen heidän tulisi tarkistaa etukäteen käyttämänsä parihengitysmenetelmät niitä tilanteita varten, joissa ilma pääsee loppumaan. Jos kyseessä on vuokralaitteet, varmistu siitä, että ne on puhdistettu kunnolla. Aina on otettava huomioon sekin mahdollisuus, että tarvitaan elvytystä. Sitä varten on siis myös tarpeen huolehtia varotoimenpiteistä, jotta voitaisiin estää taudin leviäminen. Tämä ei yleensä aiheuta ongelmia, koska useimmissa ensiapupakkauksissa on suojavarusteet helposti saatavilla.
   
• Sellaiset lääkkeet kuin pensikloviiri (Denavir) ja dokosanoli (Abreva) voivat pehmittää ihoa ja edistää paranemista. Paikallisesti käytettäviä aineita kuten esimerkiksi fenolia ja mentolia voidaan käyttää lievittämään epämiellyttävää tunnetta. Ota yhteyttä lääkäriisi ja aloita käsikauppalääkkeen käyttäminen heti kun ensimmäiset huuliherpeksen oireet ilmaantuvat. Kun viruslääkkeen käyttö aloitetaan ensimmäisten 48 tunnin kuluessa oireiden ilmaantumisesta, paraneminen yleensä nopeutuu. Suosittelemme palaamaan takaisin sukelluksen pariin silloin kun lääkehoito on ohi eikä havaittavissa ole enää mitään huuliherpekseen liittyviä oireita. Sukeltamaan on hyvä lähteä silloin kun sekä fyysinen että psyykkinen kunto on taas mahdollisimman hyvä.

Tämä ei kuitenkaan ole aloitustason ongelma. Lisävarusteissa on myös osia, jotka on valmistettu luonnonkumista, mutta tarjolla on monia muista materiaaleista tehtyjä vaihtoehtoja. Voit itse vaikuttaa paljon siihen, joudutko kosketuksiin luonnonkumin kanssa, kun valitset itsellesi omia välineitä. Silloin kuitenkin kun sukellat lomakeskuksesta käsin tai erityisesti silloin kun sukellat sukellusalukselta, voi satunnaisia lateksialtistumisia päästä tapahtumaan. Allergisten reaktioidesi vakavuus on paras indikaattori arvioitaessa sitä, onko sukellus sinulle sopiva harrastus. Ota vapaasti yhteyttä lääketieteen osastoomme, jos haluat kysyä lisää aiheesta. Myös paikalliset sukellusyritykset antavat mielellään lisätietoa välineisiin liittyvissä kysymyksissä.

Tiedetään kuitenkin, että niitä esiintyy monien sukeltajien verenkierrossa. Kukaan ei tiedä, missä määrin näitä kuplia voi muodostua nuorissa sukeltajissa.

Teoriassa nämä kuplat voivat tukkia veren virtauksen niissä suonissa, jotka kuljettavat ravinteita epifyysilevyihin, joita kutsutaan myös kasvulevyiksi.
Tämä voi aiheuttaa luukudoksen kuoliota tai virhekulmia keskeisiin kohtiin niissä kehittymässä olevissa pitkissä luissa, jotka kantavat painoa.
Erityisesti kyse on reisiluun päästä, distaalisesta reisiluusta ja proksimaalisesta sääriluusta. Nuorten sukeltajien tulisi noudattaa juniorisukeltajien ohjelmien ohjeita.
Näin heidän typpialtistuksensa pysyy sopivissa rajoissa, kun sukellusten syvyyttä ja aikaa samoin kuin myös niiden määrää rajoitetaan.
Myös pinta-aikojen tulee olla maksimiaikoja pituudeltaan, jotta typen poistuminen olisi mahdollisimman tehokasta.
Vaikka ongelma onkin teoreettinen, nuorten sukeltajien kohdalla suositellaan konservatiivisia sukelluksia.

Jos sairastut matkustaessasi, paikallinen lääkäri on tällöin paras vaihtoehto. Hän on parhaiten selvillä niistä tavallisista taudinaiheuttajista, jotka aiheuttavat ongelmia kyseisellä alueella.

Parhaiten suojaudut tauteja vastaan matkojesi aikana huolehtimalla käsienpesusta, valitsemalla huolellisesti ruuat ja juomat, ottamalla tarvittavat rokotukset ja suojautumalla asianmukaisilla toimenpiteillä moskiittoja ja muita eliöitä vastaan niillä alueilla, joilla ne voivat tartuttaa infektiotauteja ihmisiin. Keskustele lääkärisi kanssa tai varaa aika matkustamiseen erikoistuneelle klinikalle, jos aiot matkustaa alueelle, jossa ei ole tarjolla terveydenhoidon palveluita.

Lääkäri osaa kertoa sinulle, mitä lääkkeitä sinun pitäisi ottaa mukaan ja milloin niitä tulee käyttää.

Kun he toimivat asianmukaisella tavalla, riskit eivät pääse kasvamaan liian suuriksi. Jotkut lääkärit ovat sitä mieltä, että heidän verenohennuslääkkeitä syövien potilaidensa ei kannattaisi ottaa turhia riskejä sukeltamalla. Siksi he neuvovat jättämään sukeltamisen kokonaan pois. DANilla ei kuitenkaan ole mitään sellaista tietoa, joka osoittaisi, että komplikaatioiden vaara urheilusukeltajien kohdalla olisi kohonnut.

Jotkut sukelluslääketieteen koulutuksen saaneet lääkärit voivat olla valmiita hyväksymään virkistyssukeltamisen verenohennuslääkkeitä käyttävien potilaiden kohdalla seuraavin ehdoin:

• Verenestolääkkeiden käytön taustalla oleva sairaus tai vaiva ei lisää potilaan riskiä joutua sukelluksen aikana onnettomuuteen tai lisää hänen sairastumisriskiään sukellettaessa.
   
• Potilas ymmärtää riskit ja pyrkii sukeltaessaan toimimaan niin, että korviin, nenän sivuonteloihin ja keuhkoihin kohdistuvien painevammojen riski on mahdollisimman vähäinen. Samoin hän minimoi muiden fyysisten vammojen riskin. Tähän sisältyy myös se, että pyrkimyksenä on välttää paineentasauksen pakottamista. Paineentasauksen tulee olla helppoa näiden ihmisten kohdalla.
   
• Potilas sukeltaa konservatiivisesti ja suunnittelee sukelluksensa niin, että profiilit ovat lyhyitä ja matalassa vedessä. Näin voidaan alentaa riskiä sairastua sukellussairauteen, johon voi liittyä verenvuotoa sisäkorvassa tai selkäytimessä.
   
• Potilas välttää sukeltamista sellaisissa oloissa, joissa ei ole tarpeeksi hyvät mahdollisuudet päästä asianmukaiseen hoitoon.
   
• DANin lääkärit ovat käytettävissä, jos sinä tai sinun lääkärisi haluatte saada lisää tietoa asiasta. Älä epäröi ottaa yhteyttä.

Ongelman taustalla on verisuonten supistuminen, joka johtuu kylmästä, stressistä tai jostain muusta syystä, joka vaikuttaa näihin alueisiin kehossa.

Oireet ovat usein lieviä.
Valkosormisuutta voi esiintyä omana ongelmanaan, mutta usein se kuitenkin liittyy autoimmuuni- ja sidekudossairauksiin. Näitä ovat esimerkiksi skleroderma, nivelreuma ja punahukka (lupus). Valkosormisuus saattaa olla vaarallista sukeltajalla, jos oireet ovat niin vakavat, että hän ei kykene käyttämään käsiään ja sormiaan normaalisti sukelluksen aikana. Jos kylmyys on se tekijä, joka aiheuttaa oireita kyseisellä henkilöllä, kylmässä vedessä sukeltamisella on todennäköisesti sama vaikutus. Sukeltamista tulisi siis välttää silloin kun vesi on niin kylmää, että se aiheuttaa oireita paljaissa käsissä.

Kipu voi olla sen verran voimakasta, että sukeltaja ei kykene käyttämään käsiään tarvittaessa.
Ne henkilöt, joilla oireet eivät ole niin vakavia, kykenevät ehkä toimimaan asianmukaisesti vedessä ollessaan. Kalsiumkanavasalpaajia saatetaan määrätä vakaviin oireisiin. Tämän lääkkeen kohdalla voi kuitenkin olla merkittävänä sivuvaikutuksena huimaus, jota ilmenee noustaessa istumasta tai makuulta pystyasentoon.

1. Useimmiten aivoinfarkteja esiintyy vanhemmilla ihmisillä. Aivoinfarkti liitetään sellaiseen henkilöön, jolla on pitkälle edennyt valtimotauti ja näin ollen myös suurempi todennäköisyys saada edelleen aivoinfarkti tai sydänkohtaus.
    
2. Kykyyn sukeltaa saattaa vaikuttaa se, missä määrin aivoinfarkti on aiheuttanut toimintakyvyttömyyttä (halvaus, näön menetys jne.).
    
3. Voimakas rasitus, raskaiden taakkojen nostaminen ja Valsalvan menetelmän käyttäminen korvien paineentasaukseen sukellettaessa ovat kaikki tekijöitä, jotka lisäävät painetta pään valtimoissa ja voivat näin ollen lisätä myös toistuvaa verenvuotoa.
    
4. Vaikka sukeltaminen altistaakin osapaineiden ja hydrostaattisen paineen kohoamiselle, se ei kuitenkaan aiheuta aivoinfarktia.
    
5. Sukeltamisessa on kieltämättä riskinsä niiden kohdalla, jotka ovat sairastaneet aivoinfarktin. Poikkeustilanteita ovat esimerkiksi sellaiset tilanteet, joissa kyse on aivoverenvuodosta nuorella henkilöllä, jolla viallinen valtimo on korjattu ja pysyvät vauriot ovat vähäiset. Tämän kaltainen toipuminen voi mahdollistaa palaamisen sukelluksen pariin niin, että riski on pieni. Jokainen tapaus vaatii kuitenkin tilannekohtaisen päätöksen, joka tehdään yhdessä hoitavan lääkärin, perheen ja sukelluskumppanien kanssa. On hyvä myös neuvotella sellaisen neurologin kanssa, jolle sukelluslääketiede on tuttua.
    
6. Ongelmana ovat merkittävät jäljelle jäävät oireet, jotka ovat ongelma myös silloin kun kyse on aivokasvaimen leikkauksen jälkitilasta.

En luule, että odotettavissa on mitään merkittäviä ongelmia. Uskon kuitenkin, että sukellusaikoja ja sukellussyvyyttä on viisasta rajoittaa.

Sillä että inertin kaasun kuplia voisi todellisuudessa yleensä muodostua implanttien sisällä, ei ole kovinkaan suurta merkitystä, koska tämä ilmiö rajoittuisi vain implantin sisälle.

Siksi se ei myöskään voi aiheuttaa mitään vaurioita.

Tämä koskee sekä pelkästä silikonista tehtyjä implantteja että myös suolaliuostäytteisiä. Saatavilla ei ole mitään pehmytkudosten täytteisiin tai injektoitaviin implantteihin liittyvää tilastollista tai tieteellistä tietoa.

Teoriassahan vaarana saattaisi olla paikallinen kuplien kehittyminen eri tahtiin verrattuna ympäröiviin kudoksiin. Jos kuitenkin otamme huomioon sen, että täyte on ruiskutettu kudokseen ja se pääsee liikkumaan vapaasti ympäröivillä alueilla, on myös kaasujen vaihdon mahdollisuus olemassa. Tästä huolimatta siihen ei liity mitään merkittävää vaurioitumisriskiä.

Kuplien muodostuminen implanteissa johti pieneen tilavuuden kasvuun, joka ei todennäköisesti vahingoita implantteja tai ympäröivää kudosta.

Jos kaasukuplia todella muodostuu implantin sisälle, ne hajoavat ajan myötä.

Laitesukelluksen voi aloittaa, kun leikkauksesta on kulunut riittävästi aikaa ja kun henkilö kykenee taas suoriutumaan normaalisti tavallisista toiminnoista eikä infektiovaaraa enää ole.

Rintaimplantit eivät aiheuta ongelmia sukellettaessa, kun tarkastellaan kaasun imeytymistä tai kuplien koon muutoksia.

Ne eivät myöskään ole vasta-aihe virkistyssukellukseen osallistumiselle sukekelluslaitteita käyttäen.

Vältä sellaista tasapainotusliiviä, jossa on kiristävät remmit rinnan ympärillä. Ne voivat aiheuttaa kohtuutonta painetta liitoskohtaan ja näin edistää repeytymisriskiä.

Osteoporoosiin ja osteonekroosiin johtavat patofysiologiset mekanismit ovat erilaiset.

Osteoporoosi on seurausta osteoblastien eli luunmuodostajasolujen aktiivisuuden vähenemisestä ja osteoklastien eli luunsyöjäsolujen toiminnan suhteellisesta lisääntymisestä. Tästä on seurauksena luun resorptio (hajoaminen) ja demineralisaatio (kivennäisaineiden väheneminen). Luun mikroverenkierron häiriö eli infarkti käynnistää osteonekroosin.
Naisilla on lisääntynyt riski sairastua osteoporoosiin johtuen siitä, että heidän elämänaikainen luun huippumassansa on yleisesti ottaen matalampi kuin miehillä ja että estrogeenikato menopaussin aikana kiihdyttää voimakkaasti luun demineralisaatiota.

Kaikki mitä osaamme sanoa tästä asiasta tässä vaiheessa on se, että naisten tulisi sukeltaa mahdollisimman konservatiivisesti. Siten he voivat yrittää minimoida riskin sairastua osteonekroosin. Olisi toivottavaa, ettei tämä luita vahingoittava sairaus vielä lisäisi heidän jo kasvanutta murtumariskiään, johon on syynä estrogeeniriippuvainen tyypin 1 osteoporoosi.

Kaikkein järkevintä on lopettaa sukeltaminen 24 tuntia ennen lentämistä tai siirtymistä korkeaan paikkaan. Alla on kerrottu lentämistä ja korkeita paikkoja koskevat minimiajat. DAN ja Sukellus- ja ylipainelääketieteen yhdistys (Undersea and Hyperbaric Medical Society) ovat yhdessä laatineet nämä ohjeet (Sheffield and Vann 2004).

• Yksittäinen sukellus niiden rajojen sisällä, jotka eivät vaadi dekompressiopysähdyksiä: 12 tuntia
• Toistuvat sukellukset tai sukelluksia useampana päivänä: 18 tuntia
• Dekompressiosukellukset (suunnitellut tai suunnittelemattomat): huomattavasti enemmän kuin 18 tuntia

Tämä tarkoittaa siis sitä, että kun sukelluksia on 2 - 3 päivässä, sinun tulisi odottaa vähintään 18 tuntia.
Koska näin ei ilmeisestikään ole mahdollista toimia, sinun tulisi ehdottomasti joko rajoittaa sukellustesi määrä yhteen sukellukseen päivässä, antaa itsellesi riittävästi pinta-aikaa tai vaihtaa majoituspaikkaa.

Jos saatavilla ei ole hyvää tiivistettä ja välinettä sukeltajan sierainten sulkemiseen, kaikki yritykset auttaa sukeltajaa hengittämään ovat turhia. Vaikka suukappale olisikin oikein sukeltajan suussa, vaarana on se, että laite työntää rentoutuneen kielen kurkun takaosaan ja sulkee näin hengitystiet. Jos annostimen suukappale olisikin jo valmiina suussa tai olisi sellaisessa asennossa, että se ei sulje hengitysteitä, seuraavaksi haasteetta toisi ilman antaminen. Tyhjennyspainikkeissa ei ole mitään todellista säätövalmiutta. 2-vaiheessa välipaine säädetään ympäröivään paineeseen, mutta tyhjennyspainikkeissa ei ole tätä toimintoa.

Näin ollen ne antavat keskipaineen kaasua suoraan 1-vaiheesta. Kun hengityskaasua syötetään keuhkoihin liian korkealla paineella, ne saattavat täyttyä liiaksi, ja tästä voi olla seurauksena vakavia vaurioita. Jos sukeltajan hengitystiet eivät pysy avoinna, tyhjennyspainikkeen avulla annettu hengityskaasu saattaa ajautua vatsaan aiheuttaen vatsan pullistumista.
Tällöin sukeltaja on vaarassa oksentaa. Oksentaminen puolestaan voi johtaa siihen, että mahan sisältöä vedetään hengitysteihin.

Kun puhalluselvytystä toteutetaan elvytyssuojainta käyttäen tai jollain vastaavalla menetelmällä, keuhkojen ventilointiin vaadittavat paineenvaihtelut antavat palautetta, jonka voi havaita käsin tunnustelemalla. Jos puhalluselvytys suoritetaan tyhjennyspainikkeen avulla, tätä tärkeää palautetta ei tule. Kun käytetään annostimen tyhjennyspainiketta, ei ole myöskään mahdollista lisätä kaasuun 100-prosenttista happea.
Ne elvytysmenetelmät, joita tällä hetkellä opetetaan sukelluskoulutuksen parissa, ovat kehittyneet vuosien ajan käytännön kokemuksen pohjalta.
Tyhjennyspainikkeita ei ole koskaan suunniteltu käytettäväksi hengenpelastusvälineinä. Kun loukkaantuneen sukeltajan hengitystä tuetaan, on hyvä luottaa vakiintuneisiin menetelmiin.

• merkittävästi vähentävän reagoimattoman kaasun kuplia, jotka on havaittu Doppler-ultraäänilaitteella sukelluksen jälkeen;
• alentavan reagoimattoman kaasun jännitettä "nopeissa" kudoksissa. Tämä on tärkeä seikka, joka korreloi selkäytimessä tapahtuvan kaasujen vaihdon kanssa.

Tätä aihetta koskevien tieteellisten julkaisujen tekijät ovat päätyneet siihen, että syväpysähdys voi alentaa sukeltajantautiin sairastumisen todennäköisyyttä.

Näin voidaan alentaa sairastumisriskiä.

Seuraavassa on esitetty sellaisten sukellusprofiilien ominaisuuksia, joiden seurauksena kuplia syntyy kaikkein vähiten:

• Älä suunnittele sukelluksia, joihin liittyvät pakolliset dekompressiopysähdykset.
• Vältä mahdollisuuksien mukaan toistuvia sukelluksia, tai jos haluat sukeltaa toistuvasti, huolehdi siitä, että pinta-ajat ovat tarpeeksi pitkiä (vähintään 3 tuntia ja mielummin vielä pidempiä).
• Rajoita pohja-aikaasi niin, että se ei ole yli 70 % siitä suoranousuajasta (No-Deco), jonka tietokoneesi ilmoittaa, kun on saavutettu maksimisyvyys. Vaihtoehtoisesti toimit sen mukaan, mitä sukellustaulukossasi on esitetty.
• Sukella niin, että saavutat maksimisyvyyden heti alussa ja lähde sitten nousemaan. Vältä oleskelua matalassa niin että sen jälkeen sukellat taas syvemmälle.
• Jos sukellustietokoneessasi on mahdollista käyttää kehittyneempiä asetuksia, aseta "GF Low" alle 30: ja "GF High" kohtaan 70.
• Käytä mahdollisuuksien mukaan rikastettuja ilmaseoksia ja aseta tietokoneesi asetukset tai käytä sukellustaulukkojasi sen mukaan kuin käyttäisit ilmaan sukeltaessasi.

Sukelluslääketieteen erkoislääkärien mielipide on, että ne henkilöt, joilla on tällainen implantoitava laite, eivät ole kykeneviä sukeltamaan.

Syynä on se, että heidän terveydentilaansa liittyy mahdollisesti henkeä uhkaava toimintahäiriö. Kyseisten laitteiden avulla on tarkoitus ennaltaehkäistä äkillistä sydänpysähdystä, mutta sydän saattaa myös itsessään olla yleisesti huonossa kunnossa, jolloin sukellusturvallisuus on uhattuna.
Vaikka sukeltaminen onkin hyvin rentouttavaa, joutuu sydän kuitenkin sukellettaessa työskentelemään tavallista kovemmin. Sydämen on kyettävä tarvittaessa vastaamaan tehokkaasti kaikkeen lisääntyneeseen aktiivisuuteen. Näin on erityisesti silloin, kun kyseessä on hätätilanne.

Sydän, joka on altis henkeä uhkaaville rytmeille, on todennäköisimmin kärsinyt sepelvaltimotaudista tai muista sellaisista tiloista, jotka vaikuttavat sydämen lihaskudokseen tai sen sähköisiin reitteihin. Jos sukeltajan kardiologi antaa jotain liikuntarajoituksia, on se merkkinä siitä, että sukeltaminen ei todennäköisesti ole se paras vaihtoehto.