Litiumioniakkuja käytetään laajalti kuluttajien käyttämässä elektroniikassa. Niitä löytyy peleistä, sähkötyökaluista, urheiluautoista ja mobiililaitteista, joita yli 5 miljardia ihmistä kantaa mukanaan. Niitä käytetään laajalti myös sukellusvarusteissa sukellustietokoneiden, taskulamppujen ja kameroiden käyttövoimana.

Litiumioniakut ovat yleensä turvallisia, mutta joitakin riskejä niiden käyttöön kuitenkin liittyy. Turvallisuuden ja suorituskyvyn varmistamiseksi niitä huollettava ja käytettävä asianmukaisesti. Valmistajilla on käytössään useita turvallisuusominaisuuksia, esimerkiksi piirilevyjä, varatermostaatteja/sulakkeita ja ilmanpoistoon liittyviä ominaisuuksia. Laitteissa tai latureissa olisi oltava sisäänrakennettu suojaus. Jos jokin turvaominaisuus pettää, akku voi nopeasti ylikuumentua ja aiheuttaa tulipalon tai räjähdyksen.

• Oikosulku
  Akun oikosulku sen napoja kosketettaessa voi aiheuttaa pistelyä. Välttääksesi tämän pidä akkupaketti kaukana metalliesineistä ja käytä suojuksia tai erillisiä pusseja jokaiselle vara-akulle. LiPo-pussin käyttö voi edelleen vähentää oikosulku- ja tulipaloriskiä. Märkää akkupakettia ei kannata käyttää tai kuljettaa, koska oikosulkuriski kasvaa.

• Vaikutukset ja ympäristö
  Litiumioniakkujen ja -laitteiden suojaaminen on ratkaisevan tärkeää, koska iskut voivat vahingoittaa herkkää erotinta positiivisen katodin ja negatiivisen anodin välillä. Onnettomuudet, kuumuus, kosteus ja virheellinen käsittely voivat aiheuttaa rasitusta ja pysyviä vaurioita. Noudata valmistajan ohjeita turvallisista käyttölämpötiloista ja varastointiolosuhteista.

• Lataus
  Litiumioniakut vaativat varovaista latausta ylilatauksen välttämiseksi. Tarvitaan kalibroitu laturi, joka pysäyttää latauksen huippujännitteellä. Käytä laturia, joka on kytketty ylijännitesuojaan suojaamaan jännitteen vaihteluilta. Vältä lataamasta useita laitteita samanaikaisesti ja varo ylikuormittamasta virtapiirejä.

• Matkustaminen
  Matkoilla on tärkeää, että litiumioniakkujen pakkauksissa on selvästi ilmoitettu niiden kemialliset ominaisuudet ja wattituntiluokitus. Lentoyhtiöt voivat tarkastaa ja takavarikoida tuotteet, joissa ei ole näitä tietoja. Näin on myös silloin, jos akut eivät täytä hyväksyttyjä raja-arvoja. On hyvä pitää mukana valmistajan potilasta koskevat hoito-ohjeet mahdollisen tulipalon varalta.

• Käyttöiän päättyminen
  Litiumioniakkujen käyttöikä on 3–5vuotta, ja ne menettävät noin 20 % kapasiteetistaan vuosittain. Ne voivat yhtäkkiä lakata toimimasta, kun jännite laskee alle turvakynnyksen. Hävitä käytetyt akut akkujen kierrätyslaitoksessa äläkä koskaan altista niitä tulelle, sillä se on ympäristön kannalta vastuutonta.

Litiumioniakut ovat turvallisia ja onnettomuudet ovat harvinaisia. Toimimalla turvallisesti, välttämällä ongelmia ja noudattamalla valmistajan käyttöohjeita voit parantaa akkujen suorituskykyä ja käyttöikää.

Lisätietoa:

Undersea & Hyperbaric Medical Society (UHMS) -yhteisö otti käyttöön sukeltajien lääketieteellisen osallistujalomakkeen (Diver Medical Participant Questionnaire) vuonna 1989 ja tarkisti sen vuonna 2020.

Kyselylomakkeen avulla voidaan tunnistaa sukeltajat, jotka saattavat olla merkittävässä vaarassa sukeltaessaan ja jotka tarvitsevat lääketieteellistä arviointia. Lomake auttaa lääkäreitä arvioimaan, voivatko henkilöt osallistua turvallisesti sukellustoimintaan. Lomakkeen tehokkuus riippuu kuitenkin vastaajan rehellisyydestä. Jotkut saattavat salata tietoja, jotta heiltä ei kiellettäisi sukeltamista. Tämä voi lisätä hätätilanteiden riskiä sukelluksen aikana ja vaarantaa muita.

On erittäin tärkeää, että sukeltajat ja ammattilaiset ymmärtävät kyselylomakkeen merkityksen ja ne mahdolliset seuraukset, joita saattaa tulla silloin kun kieltäydytään antamasta tärkeitä lääketieteellisiä tietoja. Lomakkeen nykyinen versio löytyy sukellusjärjestöjen verkkosivuilta ja UHMS:n verkkosivuilta.

Sukelluspullojen venttiilien liitännät vaihtelevat eri puolilla maailmaa. Tämä aiheuttaa sekaannusta ja voi johtaa onnettomuuksiin. Sekä venttiilien ulostuloliitännät että venttiilien sisääntulokierteet vaihtelevat, ja näiden kierteiden nimet aiheuttavat väärinymmärryksiä ja sekaannusta.

Venttiilin sisääntulokierteisiin liittyvä suurin turvallisuusongelma on M25x2-venttiilin asettaminen G3/4-pullon kaulaan. Tällöin ensimmäiset kierrokset tuntuvat löysiltä, ja noin puolessa välissä sisäänmenoa koetaan jonkin verran vastusta. Liiallisen voiman käyttäminen voi vaurioittaa kierrettä ja vaarantaa liitoksen vakauden. Tämä voi johtaa siihen, että venttiili räjähtää täytön aikana, mikä voi aiheuttaa laaja-alaisia vahinkoja, vakavia vammoja ja jopa kuoleman. Sekaannusta lisää se, että monet sukeltajat luulevat, että M25 ja M26 viittaavat molemmat venttiilin ulostuloliitäntään, eivätkä ymmärrä, että M25 on sisääntulokierre (yhteys kaasupulloon) ja M26 ulostuloliitännän kierre (regulaattorin liitäntä).

On tärkeää, että vain sertifioitu henkilökunta tarkastaa kierteet ja asentaa venttiilit asianmukaisesti kaasupulloihin. Kierretyyppi on leimattava sekä venttiiliin että kaasupulloon, vaikka tämä ei aina olekaan näkyvissä. Yhdysvalloissa käytetään yleisesti 3/4” NPSM-liitäntää, johon liittyy sama turvallisuusongelma.

Lisätietoa:

Sukeltajat rakastavat matkustamista ja uusien sukelluskohteiden tutkimista. Sukellusmatkailualan ansiosta he voivat vierailla missä päin maailmaa tahansa. Matkoja suunniteltaessa ja innokkaasti pakatessa unohtuu kuitenkin usein hätätilanteiden huomioon ottaminen. Mitä sukeltajien tulisi muistaa matkustaessaan?

Terveydenhuoltopalveluihin pääsy on Euroopassa yleensä nopeaa ja kätevää, jopa erikoissairaanhoidon osalta. Syrjäisissä sukelluskohteissa on kuitenkin usein haastavaa löytää lääkäriä tai painekammiota. Peruspalvelujen järjestäminen voi olla vaikeaa, ja lääketieteellistä apua vaativat hätätilanteet voivat pelottaa, koska palveluita ja kuljetusta on vain rajallisesti tarjolla. Hätänumeroista eivät välttämättä saa välitöntä hoitoa, ja evakuointiajat voivat vaihdella. Pieniin tai syrjäisiin kohteisiin matkustavien tulisi olla tietoisia rajallisista lääketieteellisistä resursseista.

Sukellussairaus eli DCI voi kohdata sukeltajan, ja se voi vaatia hoitoa painekammiossa. Kaikissa sukelluskohteissa ei kuitenkaan ole käytettävissä kammioita, mikä voi viivästyttää hoitoa. Sukeltajien olisi harkittava ylipainehappihoitoa tai välitöntä 100-prosenttisen hapen hengittämistä, jos he epäilevät sukellussairautta oireiden pahenemisen ehkäisemiseksi.

Syrjäisiä ja jännittäviä sukelluskohteita ei tarvitse välttää. On kuitenkin tärkeää olla tietoinen mahdollisista rajoituksista ja varautua hätätilanteisiin. DAN Europen Turvallisen matkustamisen perusopas sukeltajille ja hapenannon kurssi ovat hyödyllisiä apuvälineitä sukellusvammoihin valmistautumisessa ja niiden hoitamisessa. Tähän liittyy myös sukellussairauden (DCI) tunnistaminen.

Regulaattorin toimintahäiriöistä johtuvat sukellusonnettomuudet ovat harvinaisia, mutta nämä häiriöt aiheuttavat merkittävän riskin, silloin kun niitä tapahtuu. Yksi vähemmän tunnettu syy regulaattorin toimintahäiriöön on kiteytynyt materiaali, joka tukkii virtauksen letkussa. On suositeltavaa, että letkut, erityisesti punotut letkut, vaihdetaan viiden vuoden välein vaurioiden välttämiseksi. Väärennettyjä letkuja myydään joskus laillisilla tuotemerkeillä. Testit ovat osoittaneet, että matalapainepunosletkut, joissa on polyesteri-TPU-vuori, hajoavat, kun taas polyeetteri-TPU-vuorella varustetut letkut eivät hajoa.

Letkun vuorauksen hajoaminen johtuu hydrolyysireaktiosta, joka tapahtuu veden läsnä ollessa. Erityisesti näin tapahtuu altistuttaessa korkeille lämpötiloille. Kiteytyminen ja kiteiden kertyminen voi estää kaasun virtauksen tai ne voivat liikkua kohti regulaattoria ja aiheuttaa vaurioita. Altistuminen korkeille lämpötiloille ja kosteudelle nopeuttaa hajoamisprosessia. Sukelluslaitteiden valmistajat parantavat kaiken aikaa materiaalien testausta ja laadunvarmistusta. Ulkoisten hajoamismerkkien säännöllinen tarkastaminen on suositeltavaa, sillä sisäinen hajoaminen ei välttämättä näy.

• Ota huomioon, että kaikkien regulaattorin letkujen, myös punottujen, käyttöikä on rajallinen.

• Varmista letkua ostaessasi, että siinä on polyeetteri-TPU-vuori, ei polyesteri-TPU. Valitse hyvämaineisia valmistajia, jotka kertovat käyttämistään vuorausmateriaaleista.

• Jos kaasun virtaus on rajoittunutta, älä käytä regulaattoria. Tarkista sekä regulaattori että letku.

• Tarkista letkut puristamalla niitä senttimetrin välein varmistaaksesi niiden tasaisen joustavuuden. Kaikki vastuksen muutokset letkussa voivat viitata mahdolliseen ongelmaan. Nämä ongelmat on helpompi havaita punotuissa letkuissa kuin kumiletkuissa.

Sukeltajia, jotka havaitsevat letkujen sisäosan heikkenemistä, kehotetaan lähettämään kuvia sähköpostitse DANille osoitteeseen [email protected]. Haluamme kerätä tietoa aiheesta ja jakaa näitä havaintoja sukellusyhteisön kanssa.

Lisätietoa:

Ulkokorvan tulehdus (otitis externa), joka tunnetaan yleisesti uimarin korvana, ei johdu veden välityksellä leviävistä bakteereista vaan bakteereista, joita tavallisesti esiintyy ulkoisessa korvakäytävässä.

Ulkokorvan tulehdus on yleinen bakteerien tai sienten aiheuttama korvatulehdus. Se on yleisempi kesäkuukausina ja henkilöillä, joilla on tiettyjä sairauksia tai jotka harrastavat veteen liittyvää toimintaa. Erityisesti sukeltajilla on lisääntynyt riski, kun he altistuvat saastuneille tai runsaasti planktonia sisältäville vesille. Oireita ovat kutina, tulehdus ja turvotus korvassa. Ulkokorvan tulehduksen ensisijainen hoitona ovat antibiootit.

Apteekissa voidaan valmistaa ulkokorvatulehduksen ehkäisemiseksi liuos, jossa on 5 prosenttia jääetikkahappoa, 85 prosenttia alkoholia ja 10 prosenttia vettä. Annostele muutama tippa kumpaankin korvaan kahdesti päivässä ja anna liuoksen vaikuttaa 5 minuuttia. Kallista päätäsi ja annostele liuosta myös toiseen korvaan. Erityisen hyödyllistä on laittaa muutama tippa korvaan uinnin jälkeen. Aloita ennaltaehkäisevä hoito ennen kuin tulehduksen merkkejä ilmenee. Vältä liuoksen käyttöä, jos sinulla on merkkejä tulehduksesta tai mahdollisesta tärykalvon repeämästä, sillä tämä voi johtaa antibiootteja vaativaan vakavampaan tulehdukseen.

• Korvavahan poistaminen

Korvavaha (cerumen) voi kerääntyä ja tukkia korvakäytävän, jolloin korvakäytävän kyky pitää itsensä puhtaana heikkenee. Tällöin infektioriski kasvaa. Terveydenhoitoalan ammattilainen voi käyttää otoskooppia eli korvalamppua tukosten tarkistamiseen. Korvavahan poistamiseen suositellaan käsikauppavalmisteita, mutta jos ne eivät auta, on parasta kääntyä lääkärin puoleen. Voit estää vahan kertymisen huuhtelemalla korvakäytävän varovasti vedellä suihkussa käydessäsi. Vältä suoraa kosketusta tärykalvoon.

Turvallisuustoimia korostetaan sukelluksia edeltävissä tiedotustilaisuuksissa. Näihin sisältyvät erityisohjeet varusteiden riisumiseksi silloin kun käytetään tikkaita kiivettäessä takaisin veneeseen. Kaikki tikkaat eivät ole samanlaisia. Myös olosuhteet sukelluksilla vaihtelevat. Saatat esimerkiksi huomata, että H-tikkaat edellyttävät räpylöiden irrottamista, kun taas T-tikkaat, jotka ovat paljon yleisempiä ja käyttäjäystävällisempiä, sallivat räpylöiden käytön.

• Käsi- ja sormivammat

Sukeltajat aliarvioivat usein käsien ja sormien loukkaantumisriskin kiivetessään venetikkaita. Kokoontaitettavia tikkaita, jotka liikkuvat aallokon mukana, voi olla vaikea kiivetä kovassa merenkäynnissä. Vakavien vammojen välttämiseksi on tärkeää ymmärtää, miten ne toimivat, ja näin välttää tikkaiden ja veneen väliin jääminen.

• Päävamma

Varo päävammoja käyttäessäsi tikkaita kovassa aallokossa, sillä tikkaat voivat nousta ja pudota sitten veteen.

Riskien vähentämiseksi on harkittava huolellisesti käsien paikkaa tikkailla sekä kiinnitettävä huomiota tikkaiden suunnitteluun. Vältä joutumista tikkaiden alle ja ole tietoinen kaikista vedenalaisista virtauksista, jotka voivat työntää sinua tikkaita kohti. Älä nouse pintaan liian läheltä tikkaita onnettomuusriskin minimoimiseksi.

Sukelluskeskusten olisi arvioitava riskit perusteellisesti ja pidettävä tikkaidenkäytön turvallisuutta ensisijaisen tärkeänä, mitä tulee koulutukseen ja varusteiden käyttöön.

Lisätietoa:

Sukelluksen aiheuttama keuhkoödeema (IPO/IPE) on vähemmän tunnettu mutta mahdollinen sukeltajaa uhkaava vaara. Jos tätä tilaa ei ymmärretä oikein, seurauksena saattaa olla hengenvaarallinen tilanne sekä sukeltajalle että sukellusparille.

Sukeltaminen ja uinti lisäävät sydämen ja keuhkojen kuormitusta vedenpaineen vuoksi. Supistuneet verisuonet voivat nostaa verenpainetta ja aiheuttaa plasman vuotamista keuhkorakkuloihin. Tämä heikentää kaasujen vaihtoa ja aiheuttaa hypoksiaa.

Sukeltaja voi tuntea olonsa hengästyneeksi ja sekavaksi ja hänen toimintakykynsä voi alentua alhaisten happipitoisuuksien vuoksi. Oireet voivat pahentua nousun aikana ja johtaa tajuttomuuteen ja jopa sydänpysähdykseen. Sydänongelmat tai korkea verenpaine lisäävät riskiä, mutta myös kylmä vesi, stressi ja rasitus voivat nostaa verenpainetta. Tämä voi johtaa ongelmiin jopa terveellä sukeltajalla. Nesteytys on tärkeää sukellussairauden riskin pienentämiseksi, mutta liiallista nesteen nauttimista on vältettävä, sillä se voi johtaa keuhkoödeemariskin kasvuun.

Sukeltajat saattavat sekoittaa hengenahdistuksen tai hengitysvaikeudet kaasun loppumiseen tai regulaattorista johtuviin ongelmiin. Tämän seurauksena sukelluspari ei ehkä reagoi tilanteessa oikein. Jos sukeltajaa yritetään rauhoitella ja hänet pidetään edelleen veden alla, tilanne pahenee, koska ongelma on muualla, ei varusteissa tai kaasun saannissa.

Tärkeintä on auttaa sukeltajaa nousemaan pintaan ja saada hänet pois vedestä mahdollisimman nopeasti. Näin saadaan kumottua edellä mainitut hydrostaattisen paineen vaikutukset kehoon. Pidä sukeltaja lämpimänä verisuonten supistumisen vaikutusten kumoamiseksi ja ole välittömästi yhteydessä hätänumeroon jatkohoitoa varten. Lisätietoa:

DAN Europe aikoo edelleen jakaa sukellusturvallisuuteen liittyvää tietoa, mutta sukeltajan itsensä on suhtauduttava oikealla tavalla turvallisuuteen. Siksi DANin uudet turvallisuuskampanjat ja -projektit keskittyvät siihen, kuinka sekä virkistys- että vapaa-ajansukeltajien tulisi omaksua oikeanlainen asenne turvallisuuteen. Näin he voivat tehdä sukeltamisesta entistä turvallisempaa ja välttää onnettomuudet.