Lääketieteen ukk
Hae

Minua on äskettäin pyydetty opettamaan 16-vuotiasta autistista tyttöä sukeltamaan. Haluaisin tietää, onko se mahdollista ja liittykö tähän joitakin ongelmia tai sellaisia tekijöitä, jotka estävät tämän?
Autismiin liittyy hyvin monia sellaisia piirteitä, jotka ovat vasta-aiheita sukeltamiselle. Niihin kuuluvat esimerkiksi kommunikointivaikeudet, joiden seurauksena tyttö saattaa joutua todella suureen vaaraan veden alla.
Koska sukelluskunnon arviointi on hyvin arkaluontoinen ja monimutkainen asia, neuvoisin sinua ottamaan yhteyttä sukelluslääketieteen erikoislääkäriin. Hän voisi tutkia tytön ja antaisi sitten arvionsa sinulle suoraan.
Tämän jälkeen tulee kuulla myös tytön neuropsykologin mielipide, ja sukelluslääkärin mielipidettä tulee sitten verrata neuropsykologin mielipiteeseen.
Minulla on säännöllisesti päänsärkyä sukelluksen jälkeen. En kärsi migreenistä, eikä minulla ole päänsärkyä lyhyiden sukellusten jälkeen. Missä mahtaa olla vika?
Jatkuvasti sukeltamisen jälkeen toistuviin päänsärkyihin voi olla lukuisia eri syitä.

Useimmiten syyt ovat seuraavat:

  1. Hiilidioksidin kertyminen vereen, joka puolestaan johtuu vääristä hengitystekniikoista. Tällainen päänsärky on erittäin kova, ja se kestää melko kauan.
  2. Epäedullinen sukellusasento, jolloin kaularanka on yliojennuttuna. Niskan alueen lihakset tuntuvat tällöin usein kovilta.
  3. Annostimen suukappaleen pureminen liian kovaa voi johtaa purentalihasten ja niskan asentoa ylläpitävien lihasten ylikuormitukseen. Tästä saattaa olla seurauksena kovia päänsärkyjä, joiden kuitenkin tulisi hellittää nopeasti sukelluksen jälkeen.
Minulla on oppilas, joka haluaa oppia sukeltamaan, mutta hänellä on CP-vamma. Mitä ongelmia tähän liittyy?
CP-vamma tarkoittaa aivovammaa, joka on tullut syntymässä. Se ilmenee eriasteisina toimintahäiriöinä. Se kattaa laajan kirjon erilaisia henkilön terveydentilaan liittyviä ongelmia, jotka vaihtelevat poikkeavasta kävelystä hyvin vakavasti invalidisoiviin vammoihin.

Joissakin tapauksissa tilaan liittyy myös kohtauksia, oppimisvaikeuksia ja puhehäiriöitä.

Sukelluskunto riippuu täysin siitä, missä määrin CP-vamma rajoittaa yksilön toimintakykyä.

Hakijat, joilla on lieviä ongelmia, voivat saada sukeltajan pätevyyden. Ne, joilla puolestaan on vakavampia toimintahäiriöitä, voivat pätevöityä jonkin sellaisen laitesukellusohjelman kautta, joka on tarkoitettu liikuntarajoitteisille.
Erityisen tärkeää on se, että henkilöllä ei esiinny kohtauksia ja että hän kykenee toimimaan vesielementissä.
Laitesukellukseen osallistumiseen vaaditaan tapauskohtainen arviointi.

Kun poikani oli nuori, hänellä oli elämässään ajanjakso, jolloin hän pyörtyi usein. Lääkärit eivät oikein koskaan saaneet selville, mistä tämä johtui? Iän myötä kohtaukset näyttävät hävinneen. Nyt hän haluaisi oppia sukeltamaan. Ovatko nämä aiemmin tapahtuneet pyörtymiskohtaukset ongelma sukeltamisen suhteen?
Tähän kysymykseen on vaikea vastata, koska monet eri tekijät voivat aiheuttaa ohimeneviä muutoksia tajunnassa. Näihin tajunnan muutoksiin kuuluu myös verenpaineen laskusta johtuva pyörtyminen. Sitä esiintyy hyvin yleisesti nuorilla ihmisillä. Tajunnan muutoksiin kuuluu myös muutos sydämen rytmissä, joka on yleisempää vanhemmilla ihmisillä. Samoin näihin liittyvät lääkityksen vaikutukset ja psykologiset tuntemukset, kuten hallusinaatiot.
Tajunnan menetys voi liittyä epilepsiaan, mutta myös muista syistä johtuva tajunnan menetys veden alla johtaa todennäköisesti vakaviin vaaratilanteisiin. Kun sukellettaessa käytetään hengityskaasuna nitroksia tai seoskaasua, hapen kohonneet osapaineet voivat lisätä kohtausten todennäköisyyttä. Kohonnut hiilidioksidipitoisuus voi myös lisätä kohtauksen riskiä. Paras neuvo tässä tilanteessa on se, että hankittaisiin täsmällinen diagnoosi näistä tajunnan tilan vaihteluiden syistä. Tehokasta hoitoa on usein saatavilla. Sukelluskuntoa ei voida arvioida riittävän hyvin, ennen kuin syy on selvitetty. Se voi viedä jonkin aikaa, ja on tarpeen käydä neurologin tai jonkun muun asiantuntijan vastaanotolla.
Rakastan sukeltamista, mutta minulla diagnosoitiin MS-tauti vähän aikaa sitten. Voinko tästä huolimatta jatkaa sukeltamista?
Tälle immunologiselle sairaudelle, jota esiintyy sekä nuorilla että keski-ikäisillä, on tyypillistä neurologisen toimintahäiriön jaksot. Jaksojen välillä on usein aikoja, jolloin oireet lievittyvät. Toimintahäiriöiden vakavuus vaihtelee melko paljon. Hoito on parantunut viime vuosien aikana.

Terveydentila ja sukeltaminen

  1. Ei ole mitään todistusaineistoa siitä, että sukellus itsessään vaikuttaisi jollain tavoin tähän tautiin. Noin 20 vuotta sitten tehtiin kokeilu, jossa pyrittiin hoitamaan MS-tautia ylipaineistetulla hapella. Hoito ei kuitenkaan tuottanut toivottuja tuloksia. Siitä ei ollut sen enempää hyötyä kuin haittaakaan potilaille.
     
  2. MS-tautia sairastavia henkilöitä on ohjeistettu välttämään sellaista liikuntaa, joka johtaa uupumiseen. Samoin heidän tulee välttää kehon viilenemistä tai liiallista lämpenemistä. Nämä ohjeet sopivat myös sukeltamista harjoittaville MS-potilaille.
     
  3. Jokaisen kandidaatin kohdalla tulee ottaa aina yksilöllisesti huomioon, kestääkö hän fyysistä kuormitusta ja hallitseeko hän vedessä tarvittavat taidot.
Olen kouluttaja. Joitakin päiviä sitten eräs henkilö tuli luokseni voimassa olevan sukellustodistuksen kanssa. Hän kertoi minulle, että hänellä on epilepsia, jota hoidetaan. Olen huolissani siitä, että hän voi saada kohtauksen veden alla ollessaan. Voitteko neuvoa minua jotenkin tässä tilanteessa?
Sukeltamista voidaan harkita silloin kun seuraavat kolme ehtoa täyttyvät. Tämä koskee sekä oppilastasi että myös yleisesti kaikkia epilepsian muotoja. -kohtauksia ei ole esiintynyt yli viiteen vuoteen -normaali EEG -lääkehoito ei ole enää tarpeen
Mainitsemassasi tapauksessa kolmas ehto ei toteudu, joten ehdottaisin, että oppilaasi hakeutuu sukellus- ja ylipainelääketieteen erikoislääkärin tarkastettavaksi. Tämä voi arvioida henkilön sukelluskunnon suhteessa hänen sairautensa aikaisempaan kulkuun.

Näytetään tulokset 1 - 6 / 6