UKK
Tarvitsetko apua?
Kirjoita etsimäsi aihe alle tai hae tietylle aiheelle varatusta osiosta.

Jos sinulla on Pro- tai Dive Centre -vakuutussuunnitelma, sinulla on kaksi vaihtoehtoa:

  1. vakuutuskirjastasi riippuen voit rekisteröidä osan oppilaistasi tai kaikki oppilaasi ilmaiseksi. Tällöin kyseessä ovat ilmaiset oppilasvakuutukset.
  2. voit ostaa erikseen oppilaillesi tarkoitetut vakuutussuunnitelmat. Tällöin kyseessä ovat oppilasvakuutukset. Lisätietoa näistä vakuutuksista löydät seuraavilta verkkosivuilta:
  • Voit tehdä tämän MyDAN-osiossasi, mikäli sinulla on Pro- tai Dive Centre -vakuutussuunnitelma.
  • Kun rekisteröit oppilaasi joko ilmaiseen oppilasvakuutukseen tai oppilasvakuutukseen, saatte molemmissa tapauksissa kumpikin vahvistuksen sähköpostitse.

Tärkeimmät neljä eroavuutta ovat seuraavat:

  • Kurssit — Ilmaisia oppilasvakuutuksiavoidaan käyttää vain silloin, kun kyseessä ovat lähtötason kurssien oppilaatOppilasvakuutuksia voidaan käyttää myösmuiden kurssien oppilaiden kohdalla.
  • Kokonaisraja  Ilmaiseen oppilasvakuutukseen sisältyy 15 000 € kokonaissumma, joka kattaa kaikki oppilaat yhteisesti. Oppilasvakuutus kattaa puolestaan yksillöllisesti jokaisen oppilaan 30 000 € asti.
  • Kesto — Ilmaiset oppilasvakuutukset ovat voimassa enintään 90 päivääoppilasvakuutuksettaas ovat voimassa enimmillään 365 päivää. Kummakin vakuutuksen päättymispäivä on kuitenkin se päivämäärä, jolloin oppilas saa sertifikaatin kurssistaan.
  • Kouluttajan läsnäolo — Ilmainen sukellusvakuutus on voimassa niin kauan kun oppilaiden vakuutukset aktivoinut kouluttaja opettaa kurssilla henkilökohtaisesti. Oppilasvakuutus puolestaan kattaa aina vakuutetun oppilaan riippumatta siitä, kuka toimii kurssilla opettajana.

Kyllä, voit hyödyntää näitä vakuutuksia riippumatta siitä, missä maassa oppilaasi asuvat.

  • Kyllä, ne ovat voimassa kaikkialla maailmassa.

Se, että toimintasi on ollut turvallista ja menestynyt hyvin, osoittaa sen, että liiketoimintasi on terveellä pohjalla ja hyvin hoidettu. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että sinua eivät uhkaisi mitkään vaarat. Riskejä on aina, kaikkein parhaimmistakin ponnisteluista huolimatta. DAN HIRA-ohjelman ansiosta sinulla on mahdollisuus tarkastella toimintaasi kriittisesti ja laaja-alaisesti toisenkin kerran. Kokeneimmillekin meistä tapahtuu helposti se vahinko, että meistä tulee omahyväisiä ja unohdamme vanhat sattumukset sekä katsomme läpi sormien uusia riskejä, joita on päässyt muodostumaan. Ohjelman läpikäyminen voi vahvistaa sen, että riskisi ovat hyvin hallinnassa, mutta prosessi on kuitenkin vähintään yhtä hyödyllinen kuin sen tulos. Sen avulla voit saada vertailupohjaa, jonka rinnalla voit myöhemmin arvioida tulevaisuuden toimintoja ja riskejä.

Toimiessasi sukellusyrittäjänä HIRA-ohjelma auttaa sinua tutustumaan täysin uusiin riskienhallintaan ja vastuuseen liittyviin alueisiin. Järjestelmällistä riskienhallintaa, sellaisena kuin me sen tunnemme ilmailusta ja terveydenhuollosta, ei ole omaksuttu sukellusalalla, vaikka kaikilla näillä aloilla ilmeneekin samantyyppisiä oikeusjuttuja ja menetyksiä. Sukellusalalla on riskejä kaikkialla, ja helposti tätä pidetään itsestäänselvyytenä tai toisaalta unohdetaan vaarat kokonaan. Sukellusyrittäjinä ja työntekijöiden ja asiakkaiden turvallisuudesta vastaavina meillä ei ole tähän varaa. DANin HIRA-ohjelmaan osallistuminen on yksi tapa tarkastella omaa toimintaansa ja varmistua siitä, että turvallisuutta ei toiminnassa pidetä itsestäänselvyytenä. Se, että on onnistunut välttämään onnettomuudet, ei välttämättä aina kerro turvallisesta toiminnasta.

Nekin sukellusalan ammattilaiset, joilla ei ole omaa sukelluskeskusta tai -myymälää, joutuvat silti kohtaamaan monenlaisia onnettomuuksia sekä maalla että vedessä. Kyky tunnistaa ne ongelmat, jotka liittyvät erilaisiin toimintoihin, vastuun hallintaan ja myös asiakkaisiin, on ratkaisevan tärkeä ammattilaisille sekä heidän itsensä että oppilaiden turvaamisen kannalta. Näin heidän toimintansa menestyy. Sukellusalan ammattilaiset kohtaavat edelleenkin riskejä opettaessaan, kuljettaessaan varusteita ja oppilaita, järjestäessään tai toteuttaessaan charter-kuljetuksia sekä monissa muissa sukeltamiseen liittyvissä toiminnoissa. Näitä ongelmia aiheuttavia seikkoja katsotaan usein läpi sormien, ja tämä aiheuttaa sukellusalalla toimiville monenlaista vahinkoa. DANin HIRA-ohjelman tarkoituksena on tuoda parannusta tähän tilanteeseen, niin että voit opettaa ja huolehtia oppilaistasi turvallisissa olosuhteissa.

DANin HIRA-ohjelma perustettiin tarkoituksena edistää sukellusalan kasvua, vähentää alalla toimivien menetyksiä ja ehkäistä loukkaantumisia. Sukellusala ei selviä ilman ammattilaisiaan, ja sukellusturvallisuuden edistämistä ei voida rajoittaa vain virkistyssukeltajiin. Näin ollen ohjelma on ilmainen DAN Pro - ja DAN Club -jäsenille sekä Business Partners -kumppaneille ennaltaehkäisevänä turvallisuutta edistävänä toimenpiteenä alallamme. Tarkoituksena on pitää sukellusala elinvoimaisena.

DANin HIRA-ohjelma on tarkoitettu kaikille sukellusalan ammattilaisille. Voit hyödyntää sitä toiminnassasi, olitpa sitten kouluttaja, charter-operaattori, sukelluskeskuksen omistaja tai tarjoat vesiurheiluun liittyviä palveluja toissijaisena tulolähteenä. Koska ohjelman kohderyhmä on niin laaja, kaikki sen osa-alueet eivät sovellu kaikkeen toimintaan. Sinun tehtävänäsi on päättää, mitkä osat ohjelmasta ovat hyödyllisiä juuri sinun kannaltasi. Kyseessä on työväline, joka auttaa sinua hallitsemaan riskejä. Kyseessä ei siis ole mikään tarkistusohjelma tai ohjelma, jonka tarkoituksena on selvittää, noudatatko kaikkia määräyksiä. Päämääränä on auttaa osaavia ja taitavia toimijoita heidän liiketoiminnassaan ja keventää heidän vastuutaan.  

  • ÄÄRIMMÄINEN VÄSYMYS - HEIKKOUS
  • VOIMAKAS JANONTUNNE JA HYVIN KUIVA SUU
  • SYVÄLLE PAINUNEET SILMÄT JA/TAI SILMÄT, JOTKA EIVÄT ERITÄ KYYNELEITÄ
  • VIRTSAAMATTA KAHDEKSAN TUNTIA
  • KUIVA IHO, JOKA PAINUU HITAASTI ALAS, KUN SITÄ PURISTAA
  • TIHEÄT SYDÄMENLYÖNNIT, PULSSI HEIKKO
  • HENGITYS NOPEAA
  • ALHAINEN VERENPAINE
  • ÄRTYISYYS JA SEKAVUUS
  • SYDÄNKOHTAUKSET
  • MATALA TAJUNNANTASO
  • JANO (TÄMÄ TARKOITTAA SITÄ, ETTÄ SINUN EI PITÄISI JUODA VAIN SILLOIN, KUN TUNNET JANOA, KOSKA JANON TUNNE ON JO MERKKI LIEVÄSTÄ NESTEHUKASTA)
  • HUIMAUS
  • PÄÄNSÄRKY
  • LIHASKRAMPIT
  • VÄSYMYS
  • KUIVA TAI TAHMEA SUU
  • TUMMAKSI VÄRJÄYTYNYT VIRTSA
  • VÄHENTYNYT VIRTSANERITYS

Hengityskaasua saastuttavat aineet voidaan luokitella kolmeen eri ryhmään:

  1. Aineet, joita yleisimmin löytyy painekaasusta, eli esimerkiksi hiilimonoksidi (CO), hiilidioksidi (CO2), kosteus (H2O), kondensoitu öljy, hiukkaset ja hajut
  2. Aineet, joita esiintyy tietyissä maantieteellisissä paikoissa: haihtuvat hiilivedyt ja orgaaniset yhdisteet, esimerkiksi metaani (CH4)
  3. Suhteellisen harvinaiset myrkylliset aineet, joista on kuitenkin olemassa joitakin raportointeja, esimerkiksi puhdistusaineiden ja halogenoitujen liuottimien höyryt, moottoriajoneuvojen päästöt, rikki- ja typpipohjaiset tuotteet ja niiden höyryt

Jos hengityskaasu sisältää hiilidioksidia (CO2) liian suuria määriä, hengitystiheys kasvaa, ja syvemmällä sukellettaessa tämä johtaa hengityksen vaarantumiseen. Seurauksena on myös vähäisiä muutoksia havaintokyvyssä, epämukavaa oloa, huimausta tai tietoisuuden alentumista. Ääritapauksissa tuloksena on tajunnan menetys ja kuolema.

Liiallinen kosteus puolestaan voi aiheuttaa sen, että regulaattorit jäätyvät tai ne eivät aukea. Kosteus lisää myös sukelluspullojen korroosiota ja ruostumista vaikuttaen suodattimen eri osiin, jolloin suodatuksen teho alenee ja syntyy kemiallisia hajuja, jotka aiheuttavat pahoinvointia ja hengitysteiden ärtymistä.

Kun on kyse öljystä, terveyden kannalta ongelmallisiksi muodostuvat erityisesti pienet partikkelit. Elimistön puhdistusmekanismit eivät kykene poistamaan niitä samalla tavoin kuin ne pystyvät poistamaan suurempia partikkeleita. Jäljelle jäävät öljypartikkelit voivat sitten aiheuttaa tulehduksen. Öljystä vapautuvat höyryt ovat myös hyvin tulenarkoja, jolloin vaarana on tulipalon syttyminen.

Pöly on haitallista sekä ihmisen keuhkoille että regulaattorin pienille osille.

Jotta nämä eri aineet eivät pääsisi saastuttamaan hengityskaasuja, on sukeltajien tietoisesti huolehdittava kaasujen puhtaudesta. Samoin sukelluskohteissa on tehtävä ahkerasti työtä tämän asian eteen ja meillä jokaisella tulee olla riittävästi tietoa näistä asioista.

Hiilimonoksidi on hajuton, väritön ja mauton kaasu, jota syntyy tavallisesti silloin, kun hiiltä sisältävät yhdisteet palavat epätäydellisesti.

Hemoglobiini imee sitä itseensä 200 kertaa enemmän kuin happea, jolloin hapen kuljetuskyky heikkenee. Tämä saattaa lopulta johtaa kudosten liian vähäiseen hapen saantiin (hypoksia) ja jopa kuolemaan. Hiilimonoksidimyrkytyksen vakavuus riippuu siitä, mikä on hiilimonoksidin pitoisuus hengityskaasussa ja mikä on altistumisaika. Pitkäaikainen altistus suhteellisen matalillekin pitoisuuksille voi johtaa vakavaan hiilimonoksidimyrkytykseen.

Sukellettaessa hiilimonoksidin osapaine kasvaa aina syvemmälle mentäessä ja jopa pienetkin määrät hengityskaasun sisältämää hiilimonoksidia voivat olla vaarallisia syvällä oltaessa, vaikka normaalissa ilmakehän paineessa pitkäaikainenkaan altistua kyseisille pitoisuuksille ei aiheuttaisi myrkytystä. Laskeuduttaessa hemoglobiini saattaa sitoa itseensä niin paljon hiilimonoksidia, että sen kyky sitoa happea heikentyy. Toisaalta myös hapen osapaine kasvaa, ja tästä syystä veressä voi olla niin paljon happea, että solut eivät joudu kärsimään hapenpuutteesta. Koska hemoglobiinin suorittama hapen kuljetus on heikentynyt, pyritään tilannetta sukelluksen aikana tasapainottamaan osittain myös veriplasmaan liuenneen hapen avulla. Koska nousun aikana hapen osapaine kuitenkin laskee, vähenee tällöin myös liuenneen hapen määrä, ja seurauksena saattaa olla hypoksia. Tämä ehkä selittää sen, miksi myrkytyksen oireet voivat tulla pahemmiksi nousun aikana tai sen jälkeen.

Hiilimonoksidin aiheuttamaa hengityskaasun saastumista voidaan pitää ehkä vaarallisimpana kaikista niistä tapauksista, joissa hengityskaasu pääsee saastumaan. On kuitenkin olemassa muitakin saastumislähteitä, joihin on myös hyvä osata varautua.

Ulkokorvan painevammoja voi esiintyä silloin, kun korvakäytävä tukkeutuu ja ilma jää loukkuun tukoskohdan ja tärykalvon väliin. Tällöin saattaa ilmaa sisältäviin onteloihin muodostua ylimääräistä painetta tai myös tyhjiö sukeltajan syvyyden muuttuessa. Tukoksien syynä voi olla korvavahan runsas määrä, erittäin tiukasti istuva huppu tai korvatulpat, joissa ei ole tuuletusaukkoja. Koska paine ja ahtaus lisääntyvät ulkokorvassa, ympäröivistä kudoksista pääsee siirtymään verta ja kudosnestettä korvakäytävään tai tärykalvo voi repeytyä. Tämä tuntuu kipuna ja epämiellyttävänä tunteena. Tärykalvon rikkouduttua paine pääsee vapautumaan, jolloin välikorvaan kulkeutuu kylmää vettä. Tämä voi puolestaan aiheuttaa huimausta.
Sivuonteloissa esiintyy myös painevammoja, mutta ne eivät ole yhtä yleisiä. Nämä ontelot ovat ilmatäytteisiä, ja ne sijaitsevat nenäonteloa ympäröivien luiden sisäpuolella. Jokainen ontelo on yhteydessä nenään kapean aukon välityksellä (sinus ostium), jolloin niillä on tätä kautta pysyvä yhteys myös ympäröivän ilmakehän ilmaan. Jos nämä aukot menevät tukkoon, sivuonteloiden paineentasaus ei enää onnistu. Tukkoisuutta voivat aiheuttaa allergiat, tupakointi, infektiot, tulehdukset nenä- tai sivuonteloissa, polyypit, liman aiheuttamat tukokset tai paikallisesti käytettävien tukkoisuutta vähentävien lääkkeiden liikakäyttö. Kun sivuonteloiden paineentasaus ei onnistu, kipu tuntuu tällöin joko silmien yläpuolella, poskiluissa tai ylähampaissa ja/tai syvällä kallossa. Kivun paikka riippuu siitä, mikä sivuontelo on kyseessä. Nousun aikana tai sen jälkeen esiintyy myös usein vähäistä nenäverenvuotoa. Tämä saattaa johtua siitä, että sivuontelot voivat sukelluksen aikana täyttyä verellä paine-eron tasaamiseksi.
Jos paineentasausta ei suoriteta tai jos Valsalvan menetelmää käytetään liian voimakkaasti, paine välikorvassa kasvaa liian suureksi. Tästä saattaa olla seurauksena sisäkorvan vaurioituminen (vaikutus kuuloon ja tasapainoaistiin). Joskus nämä vauriot voivat jäädä pysyviksi. Kuuroutta, korvien soimista (tinnitus) ja huimausta saattaa myös esiintyä.
Runsas vedessä oleskelu saa aikaan sen, että korvakäytävää peittävät solut turpoavat. Lopulta nämä solut vetäytyvät kauemmaksi toisistaan, jolloin korvakäytävän pinnalla tavallisesti oleskelevat bakteerit pääsevät kulkeutumaan helposti pintakerroksen alle. Siellä niille on tarjolla otolliset olosuhteet lisääntymiselle lämpimässä ja miellyttävässä ympäristössä. Tämän seurauksena korvakäytävässä alkaa tuntua kutinaa ja kipua ja sinne muodostuu tulehdus. Hoitamattomana tulehdus saattaa levitä lähellä sijaitseviin imusolmukkeisiin ja aiheuttaa sen verran kipua, että leukojen liikutteleminen tuntuu epämukavalta. Tässä vaiheessa ainoana vaihtoehtona on hoitaa tulehdus antibiooteilla. Sukeltamista ei missään tapauksessa saa enää jatkaa. Joissakin tapauksissa ulkokorvasta saattaa vuotaa märkää. Kun kyseessä on ulkokorvan tulehdus, korvassa tuntuu kipua, kun siitä nykäistään. Tällä tavoin sen voi erottaa välikorvan tulehduksesta, joka on kivuton vastaavassa tilanteessa.
Välikorvan painevamma eli korvan lukkiutuminen on yleisin sukellettaessa syntyvä vamma, ja siihen on syynä yleensä joko huono paineentasaustekniikka tai sukeltaminen flunssaisena. Välikorva muodostaa tyhjän tilan, joka on yhdistetty nielun yläosaan korvatorven avulla. Korvatorvet ovat kapeat ja tavallisesti kiinni. Käytettäessä jotakin paineentasaustekniikkaa, korvatorvet aukeavat ja päästävät korkeamman paineen alaista ilmaa nielusta välikorvaan, jolloin saadaan tasattua painetta siellä oleva tyhjässä tilassa. Korvatorvet voivat kuitenkin mennä helposti tukkoon limasta johtuen, jos henkilö on flunssainen. Tällöin välikorvan paineentasaus ei onnistu. Kun sukellettaessa laskeudutaan syvemmälle, paine kasvaa, ja välikorvassa on tällöin matalampi paine kuin ympäristössä. Jos painetta ei saada tasattua, seurauksena on kipua ja epämiellyttävää tunnetta korvassa, ja joskus seurauksena saattaa olla jopa tärykalvon repeäminen.
Nousun aikana välikorvassa oleva ilma laajenee kun paine laskee. Jos korvatorvet ovat tukossa, laajentuva ilma ei pääse poistumaan välikorvasta. Tällöin sukeltaja saattaa tuntea huimausta, koska sisäkorvan tasapainomekanismiin kohdistuu painetta. Jos tilanne jatkuu tällaisena pidempään, laajeneva ilma voi aiheuttaa kovaa kipua sekä vakavia vaurioita tärykalvoon. Käänteinen tukos on tavallisesti seurausta siitä, että sukeltajalla on käytössään tukkoisuutta vähentäviä lääkkeitä, jotka eivät vaikuta enää syvällä oltaessa. Syynä saattaa olla myös se, että paineentasaus on onnistunut huonosti laskun aikana tai että sukeltajalla on flunssa. Vastaava tilanne voi muodostua myös sivuonteloihin, jos sinus ostium menee tukkoon syvällä oltaessa. Tämä aiheuttaa kipua kyseisessä ontelossa, ja samalla saattaa esiintyä verenvuotoa tai vaihtoehtoisesti verenvuotoa ei ole lainkaan. Vakavissa tapauksissa seurauksena saattaa olla sivuontelon repeytyminen.
Veden alla uiminen kuormittaa elimistöä yllättävän paljon. Tämä johtuu hengityskaasun tiheyden kasvamisesta, joka puolestaan on riippuvainen syvyydestä. Hengityksessä tapahtuvat muutokset saavat aikaan sen, että jo ennestään olemassa olevat hengityselinten toimintarajoitukset tulevat nyt äkillisesti ilmi. Kokeneillakin sukeltajilla elimistön energiasta kuluu yleensä vähemmän kuin 5 % uimaräpylöiden käyttöön, ja rajoittavana tekijänä onkin hengityselinten toiminta. Hengityselimet saattavat ylirasituksessa hyvinkin nopeasti joutua liian koville.