Eksyminen tai toisista sukeltajista jääminen on luultavasti yksi pelottavimmista kokemuksista, joihin sukeltaja saattaa merellä joutua. Kun sukeltaja nousee pintaan ja löytää itsensä yksinään keskeltä valtamerta, on tilanne varmasti sellainen, ettei kukaan haluasi siihen joutua. Onneksi tällaista ei tapahdu usein, ja jos sukeltaja vähänkin perehtyy aiheeseen ja pyrkii toimimaan kulloisenkin tilanteen vaatimalla tavalla, hän voi välttää eksymisen hyvinkin tehokkaasti.
Sukeltajat voivat joutua eksyksiin, koska tukialuksen henkilökunta saattaa yksinkertaisesti unohtaa heidät, ja alus voi palata takaisin rantaan ilman jotakuta sukeltajaa. Sukeltajat voivat eksyä myös siitä syystä, että he nousevat pintaan liian kaukana tukialuksesta tai rannasta. Sukeltajien unohtaminen voidaan estää sillä, että sukelluksen järjestäjä järjestää aina sukeltajien laskennan, jotta tiedetään heidän tarkka lukumääränsä. Pintaan nousu liian kaukana rannasta tai aluksesta on kuitenkin vaikeampi välttää, ja siihen vaikuttavat monet eri tekijät, joista voidaan mainita seuraavia:
Ongelmat laitteiden kanssa tai jopa ilman loppumiseen liittyvät tilanteet voiva johtaa siihen, että sukellus päättyy oletettua aikaisemmin. Jos sukeltaja on tällöin kaukana tukialuksesta, voi hänen olla vaikea päästä takaisin rantaan tai alukselle, ja pinnalla odottavat henkilökunnan jäsenet eivät ehkä osaa olettaa, että sukeltajat ovat nousemassa pintaan eivätkä siis tarkkaile pintaa juuri sillä hetkellä.
Virtasukellukset ovat mukava sukelluskokemus, mutta ne eivät sovi sukeltajille, joilla ei ole vielä tarpeeksi kokemusta sukeltamisesta. Vaihtoehtona on sukeltaa jonkun kanssa, jolla on jo tarpeeksi kokemusta näistä sukelluksista.
Kun sukelletaan laivalta, kapteenin tulisi kyetä seuraamaan sukeltajia sukelluksen aikana. Jos laivalla on kuitenkin teknisiä ongelmia, saattavat sukeltajat mahdollisesti ajelehtia pois laivan luota.
Pimeys (yösukellukset), sade ja korkeat aallot vähentävät näkyvyyttä huomattavasti.
Jos eksyt veden alla, olet ehkä myös kaukana tukialuksesta tai rannasta, ja joissakin sukelluskohteissa voit jäädä hyvinkin helposti näkymättömiin.
Jos sukeltajalla on liikaa painoa mukanaan tai jos hänen kuntonsa on huono, hän ei ehkä kykene uimaan takaisin alukselle. Tällöin eksymisen riski saattaa kasvaa. Vaikka pinnalla olisi vain vähän aallokkoa ja virtauksia, ei 100 metrin uiminen täysissä varusteissa meressä ole kuitenkaan sama asia kuin uima-altaassa tämän matkan uiminen.
Saattaa olla, että noustessasi jostain syystä pintaan, et enää pääsekään takaisin tyhjälle alukselle tai alus saattaa olla lähtenyt liikkeelle. Vaikka joillakin alueilla onkin yleinen tapa jättää alus ankkuriin ja lähteä sukeltamaan kaikki yhdessä, tämä ei ole mitenkään suositeltavaa. Jos näin toimitaan, on tärkeää varmistaa se, että rannalle on mahdollista päästä turvallisesti ja helposti. Tämä ei kuitenkaan useimmiten ole mahdollista.
Muista, että vaikka sinä saatatkin nähdä veneen tai rannan, toverisi tai sukellesmiehistö ei välttämättä kykene näkemään sinua.
Syy tähän on hyvin yksinkertainen: sinä olet vain pieni piste merenpinnan yläpuolella! Vedestä pistää esiin vain pääsi ja olkapääsi.
Niinpä sinun on pyrittävä tekemään itsestäsi mahdollisiman näkyvä ja käytettävä välineitä, joiden ansiosta sinut huomataan.
Tutkimukset ovat osoittaneet, että fluoresoiva vihreä (keltavihreä) ja fluoresoiva oranssi ovat parhaiten näkyvät värit. Nämä värit, samoin kuin kirkkaan keltainen, vihreä ja oranssi lisäävät näkyvyyttäsi ja turvallisuuttasi.
Mitä suurempi on kontrasti sinun ja merenpinnan välillä, sitä helpommin sinut havaitaan. Heijastimien (SOLAS) käyttö lisää myös näkyvyyttä, ja jotkut valmistajat ovat jo liittäneetkin heijastimia sukelluspukuihin, -huppuihin ja tasapainotusliiveihin.
Kirkkaisiin väreihin pukeutuminen ei kuitenkaan yksinään riitä.
Sukeltajille tarkoitettujen erityismateriaalien käyttäminen edesauttaa huomattavasti sitä, että kadonnut sukeltaja saatetaan havaita ja löytää.