Ongelman taustalla on verisuonten supistuminen, joka johtuu kylmästä, stressistä tai jostain muusta syystä, joka vaikuttaa näihin alueisiin kehossa.
Oireet ovat usein lieviä.
Valkosormisuutta voi esiintyä omana ongelmanaan, mutta usein se kuitenkin liittyy autoimmuuni- ja sidekudossairauksiin. Näitä ovat esimerkiksi skleroderma, nivelreuma ja punahukka (lupus). Valkosormisuus saattaa olla vaarallista sukeltajalla, jos oireet ovat niin vakavat, että hän ei kykene käyttämään käsiään ja sormiaan normaalisti sukelluksen aikana. Jos kylmyys on se tekijä, joka aiheuttaa oireita kyseisellä henkilöllä, kylmässä vedessä sukeltamisella on todennäköisesti sama vaikutus. Sukeltamista tulisi siis välttää silloin kun vesi on niin kylmää, että se aiheuttaa oireita paljaissa käsissä.
Kipu voi olla sen verran voimakasta, että sukeltaja ei kykene käyttämään käsiään tarvittaessa.
Ne henkilöt, joilla oireet eivät ole niin vakavia, kykenevät ehkä toimimaan asianmukaisesti vedessä ollessaan. Kalsiumkanavasalpaajia saatetaan määrätä vakaviin oireisiin. Tämän lääkkeen kohdalla voi kuitenkin olla merkittävänä sivuvaikutuksena huimaus, jota ilmenee noustaessa istumasta tai makuulta pystyasentoon.
- Useimmiten aivoinfarkteja esiintyy vanhemmilla ihmisillä. Aivoinfarkti liitetään sellaiseen henkilöön, jolla on pitkälle edennyt valtimotauti ja näin ollen myös suurempi todennäköisyys saada edelleen aivoinfarkti tai sydänkohtaus.
- Kykyyn sukeltaa saattaa vaikuttaa se, missä määrin aivoinfarkti on aiheuttanut toimintakyvyttömyyttä (halvaus, näön menetys jne.).
- Voimakas rasitus, raskaiden taakkojen nostaminen ja Valsalvan menetelmän käyttäminen korvien paineentasaukseen sukellettaessa ovat kaikki tekijöitä, jotka lisäävät painetta pään valtimoissa ja voivat näin ollen lisätä myös toistuvaa verenvuotoa.
- Vaikka sukeltaminen altistaakin osapaineiden ja hydrostaattisen paineen kohoamiselle, se ei kuitenkaan aiheuta aivoinfarktia.
- Sukeltamisessa on kieltämättä riskinsä niiden kohdalla, jotka ovat sairastaneet aivoinfarktin. Poikkeustilanteita ovat esimerkiksi sellaiset tilanteet, joissa kyse on aivoverenvuodosta nuorella henkilöllä, jolla viallinen valtimo on korjattu ja pysyvät vauriot ovat vähäiset. Tämän kaltainen toipuminen voi mahdollistaa palaamisen sukelluksen pariin niin, että riski on pieni. Jokainen tapaus vaatii kuitenkin tilannekohtaisen päätöksen, joka tehdään yhdessä hoitavan lääkärin, perheen ja sukelluskumppanien kanssa. On hyvä myös neuvotella sellaisen neurologin kanssa, jolle sukelluslääketiede on tuttua.
- Ongelmana ovat merkittävät jäljelle jäävät oireet, jotka ovat ongelma myös silloin kun kyse on aivokasvaimen leikkauksen jälkitilasta.
En luule, että odotettavissa on mitään merkittäviä ongelmia. Uskon kuitenkin, että sukellusaikoja ja sukellussyvyyttä on viisasta rajoittaa.
