Korvat ja sukeltaminen
NÄIN VÄLTÄT KORVA- JA SIVUONTELOVAURIOT


Kun ympäröivässä paineessa tapahtuu muutoksia, seurauksena saattaa olla korva- ja sivuontelovammoja.

Sukellettaessa paine kasvaa laskeutumisen aikana, jolloin sukeltajan täytyy tasata sivuonteloissa ja välikorvissa sijaitsevan ilman paine sopivaksi suhteessa häntä ympäröivän veden paineeseen. Jos kudokset ovat turvoksissa ja vaurioituneet, ilma ei välttämättä pääse kulkemaan paineentasauksen mahdollistavien aukkojen läpi. Kun onteloissa olevan ilman painetta ei saada tasattua, sukeltaja aistii sen usein kipuna ja epämukavana tunteena. Jos nousun aikana laajenevaa ilmaa ei saada poistettua, kaasun tilavuus onteloissa kasvaa aiheuttaen lisää kipua ja epämiellyttävää tunnetta.
DANille ilmoitetuista onnettomuuksista yleisimpiä ovat korvissa ja onteloissa esiintyvät, paineeseen liittyvät vauriot (barotraumat). Onneksi tämänkaltaisten vammojen syntyminen on helppo estää. Terveen järjen käytöllä ja vähäisellä opiskelulla pääsee jo pitkälle halutessaan välttää näitä ongelmia. Korvia ja sukeltamista koskeva turvallisuuskampanja keskittyy pääasiassa oikeanlaiseen koulutukseen, ja verkossa oleva Korvat ja sukeltaminen -seminaari on ilmainen kaikille DANin jäsenille. (Myös ne, jotka eivät ole jäseniä, voivat osallistua siihen pientä maksua vastaan.)

KORVIEN JA SIVUONTELOIDEN PAINEVAMMAT
Välikorvan painevamma eli korvan lukkiutuminen on yleisin sukellettaessa syntyvä vamma, ja siihen on syynä yleensä joko huono paineentasaustekniikka tai sukeltaminen flunssaisena. Välikorva muodostaa tyhjän tilan, joka on yhdistetty nielun yläosaan korvatorven avulla. Korvatorvet ovat kapeat ja tavallisesti kiinni. Käytettäessä jotakin paineentasaustekniikkaa, korvatorvet aukeavat ja päästävät korkeamman paineen alaista ilmaa nielusta välikorvaan, jolloin saadaan tasattua painetta siellä oleva tyhjässä tilassa. Korvatorvet voivat kuitenkin mennä helposti tukkoon limasta johtuen, jos henkilö on flunssainen. Tällöin välikorvan paineentasaus ei onnistu. Kun sukellettaessa laskeudutaan syvemmälle, paine kasvaa, ja välikorvassa on tällöin matalampi paine kuin ympäristössä. Jos painetta ei saada tasattua, seurauksena on kipua ja epämiellyttävää tunnetta korvassa, ja joskus seurauksena saattaa olla jopa tärykalvon repeäminen.
Sivuonteloissa esiintyy myös painevammoja, mutta ne eivät ole yhtä yleisiä. Nämä ontelot ovat ilmatäytteisiä, ja ne sijaitsevat nenäonteloa ympäröivien luiden sisäpuolella. Jokainen ontelo on yhteydessä nenään kapean aukon välityksellä (sinus ostium), jolloin niillä on tätä kautta pysyvä yhteys myös ympäröivän ilmakehän ilmaan. Jos nämä aukot menevät tukkoon, sivuonteloiden paineentasaus ei enää onnistu. Tukkoisuutta voivat aiheuttaa allergiat, tupakointi, infektiot, tulehdukset nenä- tai sivuonteloissa, polyypit, liman aiheuttamat tukokset tai paikallisesti käytettävien tukkoisuutta vähentävien lääkkeiden liikakäyttö. Kun sivuonteloiden paineentasaus ei onnistu, kipu tuntuu tällöin joko silmien yläpuolella, poskiluissa tai ylähampaissa ja/tai syvällä kallossa. Kivun paikka riippuu siitä, mikä sivuontelo on kyseessä. Nousun aikana tai sen jälkeen esiintyy myös usein vähäistä nenäverenvuotoa. Tämä saattaa johtua siitä, että sivuontelot voivat sukelluksen aikana täyttyä verellä paine-eron tasaamiseksi.
Nousun aikana välikorvassa oleva ilma laajenee kun paine laskee. Jos korvatorvet ovat tukossa, laajentuva ilma ei pääse poistumaan välikorvasta. Tällöin sukeltaja saattaa tuntea huimausta, koska sisäkorvan tasapainomekanismiin kohdistuu painetta. Jos tilanne jatkuu tällaisena pidempään, laajeneva ilma voi aiheuttaa kovaa kipua sekä vakavia vaurioita tärykalvoon. Käänteinen tukos on tavallisesti seurausta siitä, että sukeltajalla on käytössään tukkoisuutta vähentäviä lääkkeitä, jotka eivät vaikuta enää syvällä oltaessa. Syynä saattaa olla myös se, että paineentasaus on onnistunut huonosti laskun aikana tai että sukeltajalla on flunssa. Vastaava tilanne voi muodostua myös sivuonteloihin, jos sinus ostium menee tukkoon syvällä oltaessa. Tämä aiheuttaa kipua kyseisessä ontelossa, ja samalla saattaa esiintyä verenvuotoa tai vaihtoehtoisesti verenvuotoa ei ole lainkaan. Vakavissa tapauksissa seurauksena saattaa olla sivuontelon repeytyminen.
Jos paineentasausta ei suoriteta tai jos Valsalvan menetelmää käytetään liian voimakkaasti, paine välikorvassa kasvaa liian suureksi. Tästä saattaa olla seurauksena sisäkorvan vaurioituminen (vaikutus kuuloon ja tasapainoaistiin). Joskus nämä vauriot voivat jäädä pysyviksi. Kuuroutta, korvien soimista (tinnitus) ja huimausta saattaa myös esiintyä.
Ulkokorvan painevammoja voi esiintyä silloin, kun korvakäytävä tukkeutuu ja ilma jää loukkuun tukoskohdan ja tärykalvon väliin. Tällöin saattaa ilmaa sisältäviin onteloihin muodostua ylimääräistä painetta tai myös tyhjiö sukeltajan syvyyden muuttuessa. Tukoksien syynä voi olla korvavahan runsas määrä, erittäin tiukasti istuva huppu tai korvatulpat, joissa ei ole tuuletusaukkoja. Koska paine ja ahtaus lisääntyvät ulkokorvassa, ympäröivistä kudoksista pääsee siirtymään verta ja kudosnestettä korvakäytävään tai tärykalvo voi repeytyä. Tämä tuntuu kipuna ja epämiellyttävänä tunteena. Tärykalvon rikkouduttua paine pääsee vapautumaan, jolloin välikorvaan kulkeutuu kylmää vettä. Tämä voi puolestaan aiheuttaa huimausta.
Runsas vedessä oleskelu saa aikaan sen, että korvakäytävää peittävät solut turpoavat. Lopulta nämä solut vetäytyvät kauemmaksi toisistaan, jolloin korvakäytävän pinnalla tavallisesti oleskelevat bakteerit pääsevät kulkeutumaan helposti pintakerroksen alle. Siellä niille on tarjolla otolliset olosuhteet lisääntymiselle lämpimässä ja miellyttävässä ympäristössä. Tämän seurauksena korvakäytävässä alkaa tuntua kutinaa ja kipua ja sinne muodostuu tulehdus. Hoitamattomana tulehdus saattaa levitä lähellä sijaitseviin imusolmukkeisiin ja aiheuttaa sen verran kipua, että leukojen liikutteleminen tuntuu epämukavalta. Tässä vaiheessa ainoana vaihtoehtona on hoitaa tulehdus antibiooteilla. Sukeltamista ei missään tapauksessa saa enää jatkaa. Joissakin tapauksissa ulkokorvasta saattaa vuotaa märkää. Kun kyseessä on ulkokorvan tulehdus, korvassa tuntuu kipua, kun siitä nykäistään. Tällä tavoin sen voi erottaa välikorvan tulehduksesta, joka on kivuton vastaavassa tilanteessa.
Oireet ja lääkitys
Korvien ja sivuonteloiden painevammojen oireet
  • Sivuonteloissa ja korvissa esiintyy kipua, joka vaihtelee lievästä epämukavuuden tunteesta kovaan särkyyn
  • Korvien soiminen tai kohina korvissa
  • Kuulon heikentyminen, osittainen tai täydellinen kuulon menetys
  • Pahoinvointi, oksentelu ja huimaus (erityisesti sen jälkeen kun korvassa on tuntunut kipua)
  • Nenäverenvuoto tai verta syljessä (myös silloin kun vuotoon ei liity muita oireita)
  • Kivun tunne silmien yläpuolella, poskiluissa tai ylähampaissa ja/tai syvällä kallossa

Kun sukeltajalla esiintyy yllä mainittuja oireita, hänen tulisi välttää sukeltamista useamman päivän ja jopa mahdollisesti viikon ajan, sillä sukeltamisen jatkaminen saattaa johtaa vakaviin vaurioihin.

Hoito ja lääkitys
Jos sinulla esiintyy sukelluksen aikana tai sen jälkeen mitä tahansa yllä kuvatuista oireista, ota aina yhteyttä lääkäriin (mieluiten korva-, nenä- ja kurkkutautien erikoislääkäriin), jotta vaurioiden laajuudesta saadaan riittävän tarkka käsitys. Kyseessä saattaa olla jokin hoitoa vaativa ongelma. Lääkäri osaa määritellä oikean hoidon ja lääkityksen. Jos sinulle määrätään jotain lääkettä, muistaa tarkistaa lääkäriltä, onko kyseisen lääkkeen käyttö turvallista sukellettaessa. Lääkärin valvonnassa toteutetun kunnollisen hoidon ansiosta toivut todennäköisesti nopeammin painevaurion aiheuttamista oireista ja pääset näin myös pikemmin takaisin sukelluksen pariin.
Ennaltaehkäisy
Kuinka ehkäistä korvien ja sivuonteloiden painevammoja
  • Suorita paineentasaus ennen veteen laskeutumista tai ennen laskun aloittamista ja varmistu siitä, että kuulet poksahduksen tai napsahduksen molemmista korvista. Tämä merkitsee sitä, että korvatorvet ovat auenneet.
  • Laskeudu hitaasti ja tasaa painetta jalat edellä -asennossa. Tarvittaessa pidennä kaulaasi katsomalla ylöspäin, sillä tämä asento avaa yleensä korvatorvet.
  • Tasaa painetta ajoissa ja usein (joka 0,3 - 0,5 m, erityisesti sukelluksen alussa) aina siihen asti kun saavutat sukelluksesi syvimmän kohdan. Jos tunnet olosi epämiellyttäväksi, et ole todennäköisesti tasannut painetta riittävän ajoissa.
  • Jos et kykene suorittamaan paineentasausta tai tunnet kipua ja epämiellyttävää tunnetta laskeutumisen aikana, lähde silloin nousemaan vähän ylöspäin niin että tunne lievenee. Pyri sitten uudestaan saamaan korvasi auki. Älä tee tätä kuitenkaan väkisin äläkä myöskään yritä laskeutua ennen kuin olet saanut paineen tasaantumaan korvissasi ja sivuonteloissasi.
  • Älä sukella flunssaisena tai tukkoisena.
  • Älä käytä korvatulppia, joissa ei ole tuuletusaukkoja. Älä myöskään käytä liian tiukkaa huppua, koska se ei päästä vettä/ilmaa siirtymään ulkokorvaan.
  • Jos tunnet kipua tai epämiellyttävää tunnetta nousun aikana, sinun tulee pysähtyä tai laskeutua hieman alaspäin tai kääntää kipuileva korva kohti pohjaa. Käytä sen jälkeen jotain paineentasausmenetelmää saadaksesi korvatorvet auki ja jatka nousua mahdollisimman hitaasti. Jos paineentasaus ei edelleenkään onnistu, sinun on noustava pintaan kivusta huolimatta.

Jos paineentasaus ei onnistunut viimeisimmän sukelluksesi aikana, älä sukella uudestaan ennen kuin syy tähän on selvitetty. Kyseessä saattaa olla jokin aikaisemmin alkanut vaiva, esimerkiksi infektio tai allergia. Limakalvot on tällöin jatkuvasti turvonneet ja limaiset, jolloin kulkureitit sivuonteloihin ja korvatorviin kapenevat. Tämä ei ainoastaan hankaloita paineentasausta, vaan tasaus saattaa olla jopa kokonaan mahdotonta. Jotkut sukeltajat käyttävät nenäsuihkeita tai suun kautta otettavia lääkkeitä, jotta turvotus limakalvoissa laskisi tilapäisesti ja paineentasaus onteloissa ja välikorvassa helpottuisi. Näiden lääkkeiden teho saattaa kuitenkin loppua syvällä oleskeltaessa, jolloin komplikaatioita saattaa esiintyä nousun aikana.

PAINEENTASAUSMENETELMIÄ

Vaikka korvaongelmat saattavat johtua flunssasta, voi syynä olla myös se, että sukeltaja ei käytä oikeaa tasausmenetelmää.
Sukeltajien tulisi olla tietoisia niistä paineentasausmanöövereistä, jotka toimivat heidän kohdallaan parhaiten. Näitä menetelmiä tulee myös harjoitella ja käyttää.

Valsalva

Pidä nenästä kiinni ja puhalla vasten suljettua nielua

Toynbee

Nielaise suu ja nenä suljettuina (toimii hyvin nousun aikana)

Frenzel
Valsalva samalla kun supistetaan kurkun lihaksia nielun ollessa suljettuna
Lowry

Valsalva ja Toynbee, pidetään nenästä kiinni ja yritetään puhaltaa varovasti ilmaa nenän kautta ulos samalla kun nielaistaan

Edmonds
Työnnetään leukaa eteenpäin ja suoritetaan Valsalva/Frenzel
Sekalainen
Nielaiseminen, leukojen liikuttelu (toimii hyvin nousun aikana)

Paineentasaus on sitä vaikeampaa mitä suurempi on painegradientti välikorvan ja ympäristön välillä. Toistuvat varovaiset tasaukset ovat tehokkaampia eivätkä aiheuta niin helposti vaurioita kuin voimakkaat tasaukset, erityisesti silloin kun ilmenee huomattavaa kipua. Monien sukeltajien kohdalla eri menetelmien yhdistäminen toimii parhaiten. Koska reitti sivuonteloihin on normaalisti avoin, niitä koskeva paineentasaus ei yleensä vaadi mitään erityisiä toimenpiteitä.

Mahdollisia syitä paineentasauksessa ilmeneviin ongelmiin
Lähiaikoina sairastettu flunssa tai muu tukkoisuus

 

Useita korvatulehduksia tai mahdollisesti vain yksi vakava tulehdus
Poikkeama nenän väliseinässä tai murtuma nenässä. Nämä voivat vaikuttaa sen, että toisessa korvassa tai jossain sivuonteloista ei paineentasaus tapahdu yhtä nopeasti kuin toisella puolella.

 

Allergiat, jotka saattavat aiheuttaa limakalvojen turpoamista tai joiden seurauksena nenässä esiintyy polyyppeja. Ne voivat tukkia sivuoneteloiden reitit joko kokonaan tai osittain.

 

Jos sukeltajalla on aiemmin esiintyy tämän tyyppisiä ongelmia, hänen olisi hyvä saada lähete korva-, nenä- ja kurkkutautien erikoislääkärille tai allergialääkärille.